Eilen pieni bokserityttö täytti kokonaiset 1-vuotta! Varhain aamusta kun isi lähti töihin meinasi jäädä nokka oven väliin kun niin innokkaasti olisi halunnut lähteä mukkaan.

Joka aamu rutiiniin kuuluu kipitys  ovelta ikkunaan katsomaan näkyykö isiä, keittiöön katsomaan olisiko jäänyt ulottuville jotain varastettavaa herkkua ja kipitys makuuhuoneeseen äidin kanssa takaisin nukkumaan vielä hetkeksi.

Niin myös tänäkin aamuna.

”Mä oon Nevi-bokseri ja äiti on antanu mulle lempinimeks Mähmä.”

”En anna äidin rauhassa juoda aamukahvia, kun revin sen sukkaa jalasta. Se kyllä kieltää mua ja välillä huutaakin, mut must tuntuu, ettei se tarkota sitä…” ”Must tää on ainaski kiva peli…”

Käytiin pitkällä lenkillä ja sit olisin vielä halunnu riehuu kotonaki mut äiti alko leipoo kaikkii juttuja joista lähti hyvät tuoksut. Äiti alko tekee voileipäkakkuu!!

Olis edes laittanu koiranmakkarraa sinne täytteeksi. Sit äiti alko vielä leipoo muffinsseja, joihin se laitto mustikoita sissään, kosta isi tykkää mustimuffinsseista paljon. Mä sain kans vähän makuja taikinasta. Se oli herkkua. Mun koko naama oli taikinassa, ku työnsin pään kulhoon. Sit se vielä alko tekee jotain paistii ku isi tulee kotiin…ja keittää peruja ja tekee punaviinikastii..

Oli mun synttärit mut isi ja äiti vaan herkutteli. Onneks isi toi ison säkin pakastelihhaa mulle lahjaks. Ja sain myös kaks kumikanaa, koska eka kestää ehkä hyvällä tuurilla puol tuntii, jos joku vaan jaksaa leikkii mun kaa. Sitä on vaan niin kiva repii, ku se päksähtää sillai kivasti ku pitää tassuilla kii..Sain mä sit kans säkillisen korvia. Jälkkäriks isi anto mulle yhen, jota menin syömään tietty olkkarin uudelle vaaleelle matolle!

Nyt punkkaan! Mitä sitä keksis jekkuja huomiseks…..