Kommando-vauva ensimmäisen viikon jälkeen

Viikko sitten tuli meikäläiselle ja vaimolle uusi perheenjäsen, kun meidän pikku Kommando päätti hypätä mukaan tähän hulluun perheeseen. Käydään vähän läpi, miten tää eka viikko isänä on rullannut ja mitä on opittu.

Enköhän myönnä, että ekat päivät synnärin jälkeen oli kuin sumussa olis kulkenut. Katsoin vaimoa, joka oli juuri synnyttänyt ja fyysisesti aika rikki, ja siinä samalla pitäis muistaa toimia ja olla iskä. Oikeesti, ei mulla ollut hajuakaan, mitä tehdä. Huolta oli ilmassa, mutta nyt jälkikäteen tajuun, että se kuuluu tähän peliin.

Torstaina saatiin viimein kotiin asti vaimo ja Kommando. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa oli vielä vähän sellainen fiilis, että ollaanko me oikeesti vastuussa tällaisesta pikkuihmeestä. Onneksi vaimo ja Kommando oli ok, ja sitä myötä tää uusi elämä alkoi pikkuhiljaa hahmottua. En mä väitä, että olisin mikään huippu iskä, mutta pikkuhiljaa opin miten näitä vauvoja käsitellään.

Kommando de on aika maaginen, miten se toimii: syö, nukkuu sekä täyttää vaippansa on niin pirun söpö.  Ja kun se hymyilee, niin kuin sillä ois iso salainen suunnitelma. Me vaimon kanssa ollaan täysillä mukana tässä hommassa. Mä vaan istun joskus ja tuijotan sitä pientä tyyppiä, ja on kyllä sanottava, että se on ihan uskomaton fiilis. Tää on kuin uusi taso isyydessä, ja en vois olla ylpeämpi siitä kuinka se on onnistunut minutkin lumoamaan.

Viime sunnuntaina, kun vielä vähän hakattiin päätä seinään kun synnytys ei edennyt, ei ois uskonut, että tähän mennessä tää homma vois tuntua näin hyvältä