Työtapaturma – älä pelkää hoitaa

Koin eilen kauhun hetkiä töissä joutuessani työtapaturman uhriksi. Kysessä oli tilanne, jossa lapsi sai eräänlaisen raivokohtauksen ja jouduimme kiinnipitotilanteeseen (eli ei siis mikään jakkaralta tippuminen tms.). Sain tilanteessa hiukan siipeeni.

Olin ensin sillä asenteella, että vähän särkee sinne tänne, mutta ei tässä muuta. En ainakaan lähde mihinkään lääkäriin itkemään muutamaa mustelmaa. Yöllä pahentuneet kivut saivat minut kuitenkin suuntaamaan aamulla työterveyteen, josta minut lähetettiinkin lääkärin juttusille. Erinäisten tutkimusten jälkeen diagnooseja saatiin kolmekin kappaletta. Vaurioita löytyi alaselästä, niskasta ja leuasta. 

Kirjoituksen pointtina haluaisinkin sanoa, että typerä minä melkein jätti menemättä lääkäriin. Pidin asiaa pikku juttuna ja omia kipujani mitättöminä. Halusin osoittaa, että pärjään, osaan ja voin. Nyt kuitenkin olen sairaslomalla, joka voi jatkua vielä pitkäänkin. Tilanteestani on tarkat lausunnot työterveydessä ja mikäli jatkotoimenpiteitä tulee, on lääkäri todennut vammani. 

Luultavasti tästä tilanteesta selvittiin nyt suhtkoht säikähdyksellä, sillä aineksia pahempaankin olisi ollut. 

Pienen sarkastisen kiitoksen lähetän kuitenkin sille työyhteisöni jäsenelle, joka ei tilanteessa pysähtynyt auttamaan minua.