Kuinka kidutat itseäsi sunnuntain ratoksi

Kuvassa helvetillinen väline, jonka tulin jossain hormoonihumussa ostaneeksi taannoin Ideaparkin Prismasta. Mukana tuli vielä oikein kiva ja kätevä dvd-levy; varmasti tulee käyttöä ja saan ensi kesäksi itselleni aivan hillittömät muskelit. Yeah right…

Otin kuulan tänään käyttöön ensimmäistä kertaa (koska ostin alennuksesta tekniset, pienen pienet urheilushortsit, jotka Herra K väittää minun unhtavan kaapin perälle). Puin uudet treenialushousuja muistuttavat shortsit päälleni ja testasin samalla myös alealealesta ostamaani sporttitoppia. Voi luoja, että näytinkin urheilulliselta. Harmi, ettei tullut otettua havainnollistavia kuvia…

Laitoin dvd:n pyörimään läppäriltäni ja valitsin toiminnon, jossa kaikki liikkeet näytettiin hitaasti. Ähelsin kahvakuulan kanssa ja pelkäsin, että joko kuula tai minä tipahdamme vielä. Pelkkä ajatus lommosta vuokranantajani arvoparketilla sai hien pintaan. Kuulan heiluttelu vielä meni, mutta pään yläpuolelle nostot eivät oikein irronneet. Kauhukseni joudun myöntämään, että kahvakuulani painaa hikiset 6kg, eli olen todella rapakunnossa. Toki tiedostan, että käsivoimani ovat aina olleet heikot, myös aktiivisesti futista harrastaessani.

Lopuksi esiteltiin makuulla tehtäviä liikkeitä ja makuulta seisaalleen pomppimista. Selkä rutisi kuin viimeistä päivää ja tuntui, että olematon selkärankani katkeaa hetkellä millä hyvänsä. Makuulta seisaalleen lähinnä ryömin kuulan roikkuessa joten kuten mukana, milloin missäkin.

Mukavan esittelyosion jälkeen alkoikin puolen tunnin rääkki, jossa toistoja tuntui olevan ihan sairaasti. Välillä jo huimasi ja kävin juomassa, mutta sama liike jatkui edelleen jumputtavan musiikin tahtiin. Olin varmasti maailman koomisin näky siinä veuhtoessani ja sain olla todella varovainen, kun paljain jaloin oli vaarana liukastua parketilla omaan hikeensä (tai itkuunsa). Kun kone ilmoitti toisen kierroksen alkamisesta, rojahdin sohvalle hengittelemään ja totesin, että eiköhän tää ollut tällä erää tässä.