Huonoja uutisia kotirintamalta

Olimme tänään Amarillossa syömässä isäni ja Herra K:n kanssa. Juteltiin niitä näitä ja sain kuulla kotirintaman kuulumisia. Juurikaan ei hyviä uutisia ollut tarjolla, vaan kaikki olivat jossain määrin negatiivissävytteisiä.

Sain kuulla, että ukkini on saanut jonkinlaisia sydänoireita, jonka vuoksi ensi viikon lonkkaleikkaustakin on jouduttu miettimään uusiksi. Enoni kamppailee edelleen alkoholismin suhteen, töistä on annettu jo varoitus ja seuraavasta huomautuksesta on tiedossa potkut. Sen taas jokainen voi mielessään kuvitella, että mitä tapahtuu, jos alkoholistilta viedään viimeinen asia, joka pitää hänet elämänsyrjässä kiinni. Mummoni on joutunut viime viikolla sairaalaan ambulanssilla. Tämän johdosta tulossa on lisätutkimuksena tähystys.

Eniten huolissani olen kuitenkin aina äidistäni, joka kaikeksi onneksi saapuu huomenna ilahduttamaan meitä vierailullaan. Äidillä on löydetty mammografiassa taas jotain häikkää. Sama on tapahtunut jo aiemminkin. Jälleen edessä on järjetyön huoli ja koepalojen ottaminen. Onko se syöpää? Oli tai ei, se mörkö saa luvan lähteä. Jollei hyvällä, niin sitten pahalla. Kukaan ei jaksa tätä jokavuotista stressiä ja pelkoa, vähiten äiti itse.

Tuntuu, että liian paljon tapahtuu taas samassa rysäyksessä. Niinhän sitä sanotaan, että vaikeudet eivät tule yksin, mutta give me a break.