Loman loppu, paluu töihin

Joululahjaksi työpaikalta saamani amaryllis näyttää voivan ihan pirteästi. Kuinka kauniisti se kukkiikaan! En ole onnistunut turmelemaan sitä, vaikka normaalisti kasvit eivät kauaa hellässä huomassani viihdykään. 

Huomenna olisi paluu arkeen ja työelämään. Motivaatio ei ole kovin korkealla ja mieliala heittelee niin rajusti, että tekisi mieli vain jäädä peiton alle loppuiäksi. Takaisin arkirytmiin pääseminen tulee varmasti viemään aikaa, mutta toisaalta uskon sen auttavan minua toipumaan ja pääsemään yli surustani. Päiviin tulee sisältöä ja koen itseni jälleen merkitykselliseksi. 

Työsopimukseni jatkuu kesäkuun alkuun asti ja saisin varmasti jatkoa taas syksystä alkaen. Vakipaikatkin tulevat pian hakuun ja olin ajatellut, että nyt on minun vuoroni vakinaistua. Tällä hetkellä kuitenkin uskon, etten enää ensi syksynä ole näillä nurkilla. Laitoin eilen extempore työhakemuksen vanhoille kotikulmilleni, vaikkei kyseinen työ oikein ole sitä mitä haluaisin tehdä. Olen myös perehtynyt erilaisiin koulutusmahdollisuuksiin, mutta valtaosassa täytyisi olla kolme vuotta työkokemusta alalta. Minulla on paljon pätkätöitä, joten en tiedä saako niistä kasaan kolmea vuotta, joten yksi vuosi olisi vielä tehtävä hommia ennen jatkokoulutusta. 

Tämän vuoden alku ei ole ollut kovinkaan ruusuinen, vaan jatkaa siitä mihin 2013 jäätiin. Kuitenkin toivoa paremmasta on. Kenties tämä vuosi tuo mukanaan aivan uusia tuulia; uuden kodin, työn ja kenties rakkaudenkin.