Oppimisen paikka

Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin perheen, sukulaisten ja ystävien parissa. Vaikka muutin omilleni, oli apu, tuki ja turva aina lähellä, mikäli elämä muuttuisi hankalaksi.

Koitti aika, jolloin muutto opiskelukaupunkiin, pois kotikaupungista, tuli ajankohtaiseksi. Taakse jäivät ystävät ja läheiset, kun välimatka kasvoi 115:ta kilometriin. Soluasuminen ja uusi kämppis pelottivat, eikä opiskelukaupungissani ollut ystäviä tai tukiverkostoa valmiina. Oli oltava sosiaalinen, luotava uusia suhteita ja kontakteja, lyöttäydyttävä puoliväkisin uusien koulukavereiden kelkkaan. Opiskeluajat muotoutuivat siihenastisen elämäni parhaiksi vuosiksi. Oli vapautta ja vastuuta, ystäviä, villejä seikkailuja, uusia kokemuksia. 

Kun koulu sitten päättyi, sitä putosi jotenkin tyhjän päälle. Ystävät, joiden kanssa oli jakanut kaiken jo yli kolmen vuoden ajan, hajaantuivat eri puolille Suomea. Joillain oli tiedossa töitä, toisilla perheen perustamisen aika. Minä vain olin vailla päämäärää.

Muutto Tampereelle joulukuussa 2011 muutti elämääni valtavasti. Päätös saada aikaiseksi muutos elämään syntyi pitkällisen harkinnan tuloksena. Ilman Herra K:ta, en olisi ikinä moiseen urotekoon pystynyt.

Elämä uudessa ympäristössä ei ollut aina helppoa. Erinäiset kurjat pätkätyöt varjostivat ”uuden elämäni” alkumetrejä. Samaan aikaan kasvoi yksinäisyys ja riittämättömyyden tunne. Koin epäonnistuneeni ihmisenä, ollessani välillä pitkiäkin aikoja työttömänä ja lähes rahattomana. Kolmesataa kilometria erotti minut perheestäni, ystävistäni ja kaikesta tutusta ja turvallisesta, jonka parissa olin saanut elää siihenastisen elämäni.

Lähes viiden kuukauden työttömyys sai elämäni päälaelleen. Ei enää ollut mitään, minkä vuoksi nousta aamuisin sängystä. Mies tahkosi pitkiä työviikkoja eri puolella Suomea ollen harvoin kotona. Minä elin omaa arkeani kotosalla ahdistuneena ja yksin.

Kesän 2012 jälkeen elämä muuutui. Aloitin työt ja raha-asiat alkoivat pikkuhiljaa korjaantumaan. Työpaikallani en voinut välttyä ottamasta kontaktia muihin ihmisiin; työyhteisöön, lapsiin ja nuoriin. Sain syyn nousta aamulla vuoteesta ja rytmiä päiviini. Elämässäni on nyt sisältöä.