Kun jermia ja Mango kohtasivat

Kävi niinkin hassusti, että ostin tänään farkut. Enkä mitkä tahansa farkut, vaan istuvat, vaaleat, hiukan revityt ja täynnä maaliroiskeita tehosteena. Näen jo miten äitini pyörittelee silmiään tietokoneen äärellä. ”Kuka nyt ostaa maaliset ja rikkinäiset housut?!” Minä. Myös mieheni ilme oli näkemisen arvoinen: ”Onko noissa jotain MAALIA?!” On. Tuokin soraääni muuttui hovissa, kun koitin farkkuja päälleni ja ne istuivatkin aika näppärästi.

Ostin nämä näpsäkät pöksyt Mangosta. Liikkeestä jonka aina ohitan viikonlopun kierroksella Ideaparkissa. Liikkeen oviaukko on suuri ja mahtava ja vaatteet näyttävät tyylikkäiltä ja kalliilta, ei siis minulle sopivalta. Minun vaatteissani pitää jokin paikka vähän repsottaa. On revittyä, kulutettua, lähes riekaleista ja maalitahrat oikein kruunaavat kokonaisuuden. Mielellään malli saa olla boyfriend tai jotenkin muuten lörppänä.

Mikä sitten ajoi minut tänään Mangoon. Kiitos kuuluu mieheni siskolle, jonka kanssa kiertelimme Ideaparkkia muutama kuukausi sitten. Minut vietiin määrätietoisesti Mangon myymälään katselemaan ja miehen sisko totesi (resuista lookkiani katsellessaan), että täältä voisi sinullekin löytyä jotain kivaa ja siistiä päällepuettavaa. Sillä reissulla ei mitään mukaani tarttunut. Ihastelin, hypistelin ja huomasin hintojen olevan huomattavasti paremmin kukkarolleni sopivia kuin olin kuvitellutkaan. Tänään annoin Mangolle uuden mahdollisuuden ja heti tärppäsi. Farkut rokottivat kukkaroani vain 20€ verran. Mikä ihana sijoitus.