Liian vähäiset salikäynnit

Tänään on viikon ainoa vapaapäiväni. Viime viikot ovat olleet todella hektisiä. On töitä, ylitöitä, harjoittelijoiden ohjausta, kouluhommia, koulutuksia, sairastelua, parisuhdeongelmia, päänsärkyä, esseiden kirjoitusta, töitätöitätöitä… Kaken tämän keskellä itsestä huolehtiminen on jäänyt aika vähäiseksi. Olen syönyt sitä, mitä sattuu jääkaapista löytymään tai mitä käsiini jostain saan. Liikunta on vähentynyt, muttei onneksi kokonaan loppunut. 

Salihommissa vaikeinta on lähteminen. Toisiksi vaikeinta on parkkipaikan löytäminen ja kolmanneksi vaikeinta mahtua ruuhka-aikaan johonkin vempeleeseen siellä salilla, kun kaikki paikat ovat varattuja. Ihanaa olikin käydä viime tiistaina, vapaapäivänä, keskellä arkipäivää salilla. Oli tilaa, ihmiset olivat kiireettömiä (eivät juuri töistä tulleita stressihirviöitä). Viihdyinkin salilla hyvän tovin treenailemassa. 

Kun tuollaisen vapaapäivän saisikin lisättyä jokaiseen arkiviikkoon. Olin tuona tiistaina todella tehokas. Sain aikaiseksi liikkua, huoltaa kehoa ja mieltä, mutta saman päivän aikana hoidin myös kotitöitä ja kouluhommia. Parisuhdekin voi paremmin, kun minull on aikaa myös omalle hyvinvoinnilleni. 

Ensi viikko tulee olemaan todella työntäyteinen, sillä perehdyn parina aamuna opetusmenetelmiin kuuden tunnin verran, teen omat työni, otan vastaan kaksi näyttöä, aloitan uuden tehtävän tekemisen koulua varten ja jossain välissä olisi kiva elääkin. Ihan oikeasti elää ja nauttia siitä.