Viimeinen työpäivä

Eilinen työpäivä oli ainakin toistaiseksi viimeinen. Ainakin viimeinen tuossa työpaikassa, sillä koko paraakkikomeus katoaa tontilta ennen syksyä. Työpäivä oli viimeinen noiden lasten ja noiden työkavereiden kanssa. Työkaverit saivatkin muistoksi minulta bambut. Meinasin ensin, että ostan ruusut, mutta bambu kuvaa minua paremmin: suora, mutta pieni määrä kieroutta mukana. Kasvaa ja voi hyvin ilman suurta hoitoa. On vaatimattoman näköinen, eikä koreile turhia. Silti säilyy, on ja pysyy.

Lähiesimieheni tuli vielä käymään viimeisenä päivänä tuoden meille amppelikukkia. Myös työkaveriltani sain orvokkeja amppelissa, joten uusi koti sai ensimmäiset parvekekukkansa. Lähiesimies oli aidosti huolissaan tulevaisuudestamme ja otti tietoni ylös mahdollisia sijaisuuksia ajatellen. Erinäisten voivottelujen ja tsemppien jälkeen hän kuitenkin lähti omiin puuhiinsa ja me jäimme työkaverin kanssa pakkaamaan viimeisiä kerhon rippeitä laatikoihin. Lapset ja heidän vanhempansa toivat erilaisia muistamisia ja kiittivät samalla hyvästä hoidosta. Osa kyseli jatkosta, mutta jatkoa ei ole näkyvissä. Elämä on tässä ja nyt; ainahan voi hoitaa parvekekukkia.