Elämää tähystyksen jälkeen

Tähystys on nyt, luojan kiitos, takana päin. Viime yö oli sanalla sanoen tuskallinen. Illalla aloitettu Moviprep -kuuri sai aikaan oksentelua normaalin ripuloinnin lisäksi. Kamalan makuista litkua, hyi ei enää koskaan. Yölläkään vessassa ravaaminen ei lakannut, eikä aamulla ennen lähtöä. Alkoi tulla paniikki, kuinka ehtiä Hatanpäälle kymmeneksi. Ehdin ja kivulias toimenpide saatiin tehtyä. 

Sain tähystystä ennen kipulääkkeen ja jouduin istuskelemaan jälkikäteen vielä puolisen tuntia aloillani, ennen kuin sain luvan lähteä kotiin. Herra K oli kultaisena miehenä minua kyytimässä. ♥

Muutenkin miehen toiminta antaa aihetta kiitokselle. Kiltisti totteli, kun huutelin vessasta ohjeita, valvoi ja lohdutti. Miten onnelliseksi tuollaisesta tuleekaan. Onnelliseksi tulin toki myös lähes viiden tunnin unista valvotun yön jälkeen sekä ruuasta, jota en ollut saanut yli vuorokauteen. Lisäksi oli ihana huomata, kuinka moni ihminen oikeasti oli hengessä mukana ja kyseli vointia. 

Nyt illalla maha reistailee edelleen, mutta toivon sen tasoittuvan huomiseen työaamuun mennessä. Sain siivottua kuitenkin turhat tavarat pois vessan kaapeista ja päivitettyä lääkevarastot. Vielä kun saisin jossain vaiheessa varattua kirpparipöydän ja myytyä pois vanhoja tavaroita ja vaatteita, niin olisin siltäkin osin tyytyväinen.