Treffeillä osa 7 – Borderlands 2

Syyskuu on ollut jotenkin niin hektinen. Olin pitkään sairaana ja on ollut muutenkin jatkuvasti jonkinlaista huolta ja murhetta. Mies on tehnyt tuhottoman määrän töitä, joten yhteistä aikaa on ollut vähän. Eilen kuitenkin tehtiin yhdessä taas erilaisia juttuja. Syyskuun treffeiksi valikoitui shoppailun ja ravintolassakäynnin lisäksi myös pleikkarilla pelaamista. 

Mies on kova pelaamaan tietokoneella erilaisia pelejä. Itselläni pelaaminen rajoittuu nykyisin lähinnä satunnaiseen Sims-talojen rakenteluun. Ostettiin muutama kuukausi sitten pleikkari kolmoselle Borderlands 2. Mies kehui, miten aikoinaan kaverin kanssa tahkosivat tuota peliä läpi ja oli kuulemma aivan mahtavaa. Ensikosketukseni peliin tapahtui jokinaika sitten ja päättyi hirveään riitaan ja siihen, että paiskasin ohjaimen kädestäni ja vannoin, etten pelaa enää ikinä. Kypsää toimintaa.

Eilen kuitenkin päätin antaa pelaamiselle uuden mahdollisuuden. Ikuisena PC-pelaajana pleikkariohjain ja sen erilaiset tatit ja napit tuntuivat kovin vierailta. Osaamattomuus ja toisen antamat neuvot saivat edellisellä kerralla aikaan pahaa jälkeä, mutta nyt peli sujui paljon mutkattomammin. Aloin oppia oikeat liikeet ja painikkeet ja sain jopa ammuttua vihollisia ihan kohtuullisella prosentilla. Pelissä edetään parina, joten toinen saattoi tarvittaessa auttaa toista. Mikäs sen parempaa parisuhdemeininkiä kuin yhteistyö ja avunanto. 

Pelasimme monta tuntia, kunnes oli aika siirtyä iltatoimiin. Olen iloinen, että annoin pelille mahdollisuuden ja mieskin viihtyi mainiosti, eikä menettänyt hermojaan, vaikka tupeksin välillä milloin missäkin. Olen varma, että tulemme pelaamaan vielä monet kerrat yhdessä. Yhteinen pelikokemus auttaa ymmärtämään myös toisen osapuolen kenties välillä hiukan liiankin suurta intoa viettää kaikki illat tietokoneen ääressä räiskien.