Elämä levällään

 

Elämä on tällä hetkellä jotenkin niin levällään, ettei oikein ole saanut kirjoitettua mitään. Arki on harmaata ja synkkää, parisuhde on riitojen täyttämä, töissä on turhauttavaa käydä ja opinnot eivät tahdo sujua. Tervetuloa blogiin, jossa kaikki ei aina suju niinkuin strömsössä.

Syksyisin sitä jotenkin muuttuu alakuloiseksi ja kaikki kirkkaat värit alkavat muistuttaa harmaan eri sävyjä. Niin kävi tänäkin syksynä, vaikka kuinka koitin sitä välttää. Parisuhteen pienet riidat muuttuivat valtaviksi ongelmiksi, joista ylipääseminen on vienyt paljon aikaa ja voimia meiltä kummaltakin. On koitettu keskustella ja luvattu muuttaa toimintamalleja, mutta silti huomataan olevamme umpikujassa. Välillä luovuttaminenkin on käynyt mielessä, mutta minusta ei ole siihen. Olen valmis taistelemaan ja muuttamaan kaiken taas hyväksi, mitä se sitten vaatiikin.

 

Luulen, että jokainen tietää sen tunteen, kun ei vain saa aikaiseksi. Minulla se tunne koskee tällähetkellä kotitöiden lisäksi myös opiskelua. Viime aikaiset tehtävät ovat olleet pitkän aikavälin esseitä, jolloin tekemisen voi mukavasti siirtää huomiseen. Tai hamaan tulevaisuuteen. Opiskeluun on intoa, muttei olevinaan aikaa eikä voimavaroja. Lähdekirjallisuus puuduttaa ja ajatukset karkailevat jatkuvasti muihin aiheisiin, jolloin esseen teosta ei tule mitään. Uusi kurssi alkoi eilen ja nyt jo tympäsee rajusti. Kyllä kaikki suoritettua tulee, vaan ei ehkä siinä aikataulussa, jonka olen itselleni asettanut.

 

Uudessa työssäni on syksyn aikana ilmennyt monenlaisia haasteita, jotka eivät johdu niinkään meistä työntekijöistä itsestämme, vaan organisaatiosta ja työn tilaajasta. Työtä on vaikea tehdä täysillä, kun ei ole aikaa, paikkaa, eikä resursseja. Työ on omalla tavallaan vaativaa, tärkeää ja aivan liian aliarvostettua, mikä valitettavasti näkyy suurelta osin palkassa ja sitä kautta omassa taloudellisessa hyvinvoinnissani. Jokaisen euron kanssa saa kitsastella ja sekö vasta laittaakin pinnan kireälle. Kun rahat eivät tahdo riittää, joutuu mies maksajaksi. Siitä pääseekin mukavasti käsiksi huonoon omatuntoon ja hyötysuhde-asetelmaan ja koko soppa alkaa alusta.

Life is a bitch and then you die.

Life is a beach and then you scuba dive.

Life is a peach and I wanna take a bite.