Sekalaisia ajatuksia lasten hankkimisesta

Puhuimme tässä männäviikolla työkaverin kanssa lasten saamisesta. Työkaverini on minua muutamia vuosia vanhempi ja hän totesi, että onneksi tuli lapset tehtyä nuorempana. Enää ei jaksaisi yövalvomisia ym. Työkaveri siis saanut ensimmäisen lapsensa minun ikäisenäni ja toisen muutamaa vuotta myöhemmin. Aloin miettiä, että onko minulla jo kiire? Ajaako aika kohta ohitseni? Entä jos en sitten halutessani raskaudukaan välittömästi? Entä jos asian suhteen tulee mutkia matkaan? Onko minulla sitten aikaa odottaa mahdollisia uusia yrityksiä ja ehkä hoitojakin?

Tilannehan meillä kotona on se, että olemme lapseton nuori pariskunta, joka on seurustellut ja asunut yhdessä vasta vähän yli vuoden. Mies tekee paljon töitä ja on arkisin poissa kotoa. Itse teen osa-aikatyötä. Asumme rivitalossa, asumisoikeusasunnossa, joten tilaa meillä kyllä olisi lapsellekin. Miehen tulot ovat hyvät, itselläni surkeat. Mies ei halua lapsia vielä, eikä osaa määritellä milloin hän niitä sitten haluaisi (2v. kuluttua, 5v. kuluttua?) Itse haluaisin toisaalta vielä olla ”vapaa”, viettää aikaa miehen kanssa, nauttia yksinäisistä illoista ja vapaa-ajasta. Toisaalta taas päässä tykyttää tuo ajatus, että onko jo kiire?

Missään nimessä en halua päätyä sellaiseksi vanhemmaksi, joka ei jaksa. En nyt väitä, että kaikki yli kolmekymppiset ovat sellaisia, mutta itselläni painavat hartioilla mm. sairastelut. Haluan olla energinen, osallistuva ja kiinnostunut vanhempi, joka jaksaa puuhailla lasten kanssa. Haluan osallistua lasten harrastustoimintaan ja vanhempain iltoihin. Haluan leikkiä, pelata ja urheilla yhdessä lasteni kanssa. 

Ennen ajattelin, että teen lapset sitten, kun olen siihen valmis. En ottanut lainkaan huomioon sitä, löydänkö lapsille sopivan isäkandidaatin, onko elämäntilanteeni, taloudellinen toimeentuloni tai ikäni sopiva. Teen lapset sitten, kun olen valmis. Tuntuuko ”valmiina olo” jotenkin erilaiselta? Nykyisin tiedän, että osaan ja pystyn huolentimaan lapsestani. Olen aikuinen ja vastuullinen. Minulla ei ole vauvakuumetta, mutta tuleeko sellaista koskaan vai onko vauvakuume juurikin sitä biologisen kellon tikitystä, että nyt alkaa olla kiire?