Kun meikkaamaton ehostautumisen aloitti

Keskustelimme tuossa yhtenä iltana miehen kanssa saunassa niitä näitä. Miehen heittämä epänaisellisuus-kommentti särähti pahasti korvaan ja sai aikaan erittäin rajua palautetta allekirjoittaneelta. Olen siis kautta aikain ollut aika luonnollinen (välinpitämätön?) ja näppärästi luovinut meikki- ja hiustrendien välissä puuttumatta aiheisiin lainkaan. Etenkin meikkaamattomuus on aina ollut minulle asia, josta olen saanut aiemminkin elämässäni aikaan rajuja riitoja. Minuahan ei yksikään mies määrää meikkaamaan, vaan kahta kaueammin välttelen kaikkea peiliin vilkuilua, jos joku kehtaa asiasta huomauttaa.

Saunakilaroinnin jälkeen aloin kuitenkin miettiä. Mitkä ovat syyt meikkaamattomuuteni takana? Yksi syy on se, ettei kukaan ole koskaan opettanut minulle edes meikkauksen perusteita. Tietenkään en ole voinut välttyä tiedolta, kun lueskelen naisten lehtiä, mutta ne ihan perus asiat usein unohdetaan lehtijutuista ja internet-tutoriaaleista. Usein näkee videoita ja kirjoituksia, jotka on tarkoitettu meikkaamisen alkeet jo taitavalle. Entä jos täytyy lähteä aivan perusteista?

Toinen syy on puhtaasti taloudellinen ja kolmas syy on se, etten ole koskaan tuntenut tarvetta meikata. En treffeille, en juhliin, en minnekään. Olen poikatyttönä ajatellut vain, että jollen kelpaa omana itsenäni niin hiiteen kaikki! Olen kokenut kauhean vaivalloisena ajatuksen, ettei kauppaankaan voisi mennä ns. luomuna. 

Saunailtanakuitenkin tein päätöksen, että helvetti. Minähän meikkaan sitten kokeeksi. Meikkaamattomaksi henkilöksi minulla on yllättävän paljon meikkejä, joten toteuttamiseen tarvittavia välineitä löytyi kotoa. Temmoin aika raivolla ripsarit ja eyelinerit sekä meikkivoiteen naamaan ja punan huuliin. Menin näyttämään naamaani miehelleni, joka totesi, että silmien alarajaukset olivat liikaa. Teki mieli heittää koko ukko hankeen. Koin mielestäni suurta vääryyttä, kun olin nähnyt vaivaa, taitamattomana koittanut parhaani mukaan läträtä naamaani oikeat setit ja vielä yrittänyt miellyttää miestäni, jolle luonnollinen lookkini ei ilmeisesti ole tarpeeksi näyttävä. Kränäämiseksihän se sitten meni. 

Seuraavana päivänä hain kaupasta lähes sadalla eurolla erilaisia meikkaustarvikkeita, joita minulta vielä puuttui. (HIRVEÄÄ rahanmenoa!) En aio luovuttaa hetkessä, vaan otan meikkaamisen haltuun vaikka väkisin. Alkuperäinen syy, miehelle irvailu, on jo jäänyt taakse ja mieli on kevyempi. Saan luvan kelvata meikkeineni tai ilman niitä. Jatkossa harjoittelen naamani ehostamista ja varmasti toisinaan ns. juhlavammissa tilanteissa tulee meikkiä käytettyäkin. Jatkuvaksi arkimeikkaajaksi tuskin ryhdyn ainakaan ihan lähivuosina. 

Jos se päivä koittaa, että joku arvostelee vielä naamaani, sen ollessa täydessä tällingissä, saattaa tämä vaihe loppua kuin seinään. Palaan takaisin tilanteeseen, jossa I give a shit.