Purnukat ja tökötit

Nyt kun olo alkaa viimein helpottaa sairastelujen jäljiltä, päätin käydä läpi vessankaappiin ja kylppäriin kertyneet lotionit ja sumutteet. Joka paikka tuntuu pursuavan purkkeja ja purnukoita, jotka sisältävät ties mitä kauneudenhoitotuotteita. Tällä kertaa heittelin osan surutta pois, järjestelin tuotteet käyttötarkoituksen mukaan ja sain kaappeihin edes jonkinlaista väljyyttä.

Käsirasvarivistö yltää tosiaan ylhäällä keskellä kaapin takaseinään asti. Olen saanut valtaosan tuotteista lahjaksi sukulaisiltani ja vain muutama niistä on omaostamani. Jokatapauksessa käsivoiteita nyt ainakin riittää seuraavaksi vuosikymmeneksi. 

Nöpöstiina kummasteli touhottamistani ja tuli kurkistelemaan, kun istuin hetkeksikin sohvalle lepuuttamaan itseäni.

Mahdollisen rahattomuuden tai kotoapoistumisongelmien yllättäessä ei jää ainakaan hiukset pesemättä. Sen verran on noita shampoita ja hoitoaineitakin tuossa.

 

 

Huvittavinta kaikessa on se, etten juurikaan käytä esimerkiksi kosteusvoiteita. Shampoota ja hoitoainetta toki kuluu pikkuhiljaa, mutta ihon rasvailu on aivan liian vähäisellä mallilla. Minulla on olohuoneessa yksi rasvatuubi, josta laitan rasvaa niin käsiin, kuiviin kantapäihin kuin toisinaan jopa kasvoihinkin. Talvisin ihoni on yleensä ollut kutiseva ja hilseilevä ja lisäksi kutina vain pahenee, mikäli erehdyn rasvaamaan ihoani. Viime talvi oli siitä poikkeus, että pääsin aika vähällä. Iho ei jostain syystä ollut niin kovin kutiseva. 

Mikäli jollakulla on havaittavissa samankaltaista hallitsematonta purkkihamstrausta tai vastaavasti melko alkeellisella tasolla oleva rasvauskulttuuri, voi ilmoittautua henkiseksi tuekseni. Äitini jo laittoikin muutaman tsemppikuvan omista kaapeistaan. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.