Eroava käsitys lomista

Saavuin tänään taas vanhempieni luokse lomailemaan. Täällä olin myös viime viikolla. Kuten moni teistä varmasti tietääkin, olen kesällä työtön, eli käytännössä lomailen kaksi ja puoli kuukautta. Mieheni tilanne on hiukan toinen ja tämä on aiheuttanut välillemme närää viime päivinä. Tilannehan on siis se, että mieheni työskentelee toiminimellä eräässä firmassa. Kesä on sesonkiaikaa ja duunia piisaa yötä myöten. Olen sitä mieltä, että rautaa pitää takoa silloin kun se on kuumaa, vaikka välillä hiukan kirpaiseekin viettää koko kesä ilman miestä. 

Tänä kesänä mieheni kuitenkin ilmoitti ottaneensa kaksi viikkoa kesälomaa. Näistä kahdesta viikosta hän viettää 10 päivää poikien kanssa moottoripyöräreissussa Ranskassa. Ehkä enemmänkin, jos sattuu vaikka jotai takaiskuja, kuten myöhästymisiä lautoista tai kalustorikkoja. Tarkoitus olisi sitten reissun jälkeen huilata päivä ja lähteä parisuhdelaatuajalle yhdeksi yöksi Tallinnaan ennen loman loppua. Siinä se meidän yhteinen lomamme sitten on. Valitettavasti minkäänlaista matkavarausta ei voi tehdä, sillä suattaapi olla, ettei mies olekaan kotona silloin kun pitäisi tai suattaapi olla että on. V*tutuskäyrä nousi juuri.

No yksi kesä sinne tai tänne, moni ajattelee. Kerronpa viime kesästä. Mies otti lomaa taas keskellä kesää. Lähteäkseen Moskovaan kavereiden kanssa moottoripyöräreissuun. Tässä kohtaa nillitystä mies vetoaa, että:”Olihan mulla se toinenkin viikko lomaa sitte elokuussa.” Oli juu, mutta minä olin jo palannut töihin.

En oikein osaa sanoa, että olenko vain turhasta nillittäjä vai onko liikaa vaadittu, että joskus voisi varata aikaa myös tälle parisuhteelle? Mies tekee koko kesän töitä aamu seitsemästä iltamyöhään. Kotiin tullessaan hän rojahtaa nukkumaan, koska on ymmärrettävistä syistä väsynyt. Mies vetoaa siihen, ettei kesällä työstä saa lomaa. No ei sitä näytä saavan muihinkaan vuodenaikoihin. eikun oltiinhan me Tukholmassa yksi yö viime jouluna ja sen reissun haavat ovat hädintuskin parantuneet.

Tätäkö tää on?