Elokuun kuulumisia

 

Heipparallaa ja kiitoksia siitä, että teitä lukijoita vielä sieltä linjoilta löytyy. 

Motivaatio kirjoittamiseen oli hetken aikaa hukassa, mutta nyt taas painetaan eteenpäin vaihtelevalla kirjoitustahdilla. Tämä postaus sisältää viimeaikaisia kuulumisia elämän eri osa-alueilta.

Kuten aiemmin kirjoitin täällä, aloitin Hyvinvointi projektin nimeltä Unelma itsestä, joka pohjautuu Tuuli Kaunisluonnon tekemään työkirjaan ja valmennuksiin. Itse toteutan vain työkirjan antamia ohjeita, sillä budjetti ei vielä antanut myöden tilata myös valmennuspakettia. Neljäs viikko työkirjan parissa on juuri alkamaisillaan ja paljon uusia ajatuksia on syntynyt. Liikunnan osalta olen saanut motivoitua itseäni lenkille, mutta voima- ja liikkuvuustreenit ovat vielä jääneet. En kuitenkaan anna itseni tuntea tästä huonoa omatuntoa, sillä tavoitteena on jonkinasteinen elämänmuutos, joten minulla on koko loppuelämä aikaa lisätä liikuntaa arkeeni. Jokainen pienikin parannus on askel oikeaan suuntaan.

Kuten kuvasta näkyy, elämä ei ole kuitenkaan vain sopivan ravinnon ja monipuolisen liikunnan välissä taiteilua, vaan elämään kuuluvat myös nautinnot. Pizza maistuu edelleen, mutta makeisia ja muita sokerisia juttuja olen karsinut siirtymällä enemmän hedelmäsmoothielinjalle. Smoothieni eivät ole oikeaoppisia vihermehuja eivätkä ne sisällä superfoodeja ja tarkoin mietittyjä ravinteita, vaan ne ovat taas loiva askel kohti uusia makuja ja terveellisempää elämää. Töissä olen yrittänyt syödä lounaalla kotiruokaa sen sijaan, että nappaan mukaani Kokkikartanon suklaapuuron, jota minun kuitenkin on toisinaan erityinen ikävä.

Talven tuloon varauduin käytyämme mieheni kanssa ensimmäisen työviikkoni jälkeisellä Turun viikonloppulomalla. Skanssin Clickistä löytyivät nuo ihanat kaunokaiset, joiden käyttöä tuskin maltan odottaa. Ulkona päivät viilenevät ja sää on ollut aika sadepainotteinen, joten ei ehkä mene kauaa, kun voin jo kulkea karvavuorisilla ihanuuksillani.

Eräs tämän kuukauden postauksistani sisälsi tiedon siitä, että aloitan jälleen opinnot avoimessa yliopistossa (täällä siitä). Tuota opiskelu-uutista varten minulle hankittiin Ikeasta uusi työpöytä, jotta vihdoin pääsen läppäreineni pois sohvapöydältä epäergonomisesta asennosta. Pöytä onkin ollut kovassa käytössä ja kertaakaan en ole nostanut läppäriä takaisin vanhalle paikalleen.

Työelämä on samoissa vanhoissa uomissaan ja päivät kuluvat tällaisten ”kahden kilon siikojen” kanssa. Lapsia on 60 kappaletta, meno on vilkasta, eikä ongelmiltakaan ole vältytty. Päivät ovat välillä raskaita, työt tulevat uniin ja lasten sekä perheiden huolista meinaa tulla omia. Yöunien suhteen apua on tuonut vihko, johon kirjoitan illalla kaikki mieltäpainavat asiat ennen nukkumaan käyntiä. Olen siinä elämänvaiheessa, että olen valmis kokeilemaan aivan kaikkea.

Millaiselta teidän elokuunne on näyttänyt? Ovatko uudet tuulet puhaltaneet?