Kun meikkaamaton ehostautumisen aloitti osa 2

Kirjoitin aikaisemmin postauksen, jossa puhuin meikkaamisen aloittamisesta. Postauksen voi lukea täältä. Kerroin kuinka epävarmalta tuntui aloittaa asiaa, josta ei tiedä oikein mitään. Kukaan ei ole koskaan opettanut edes alkeellisimpia taitoja meikkaamiseen liittyen. Kun lähtötilanne oli se, että käytin dödön ja hammastahnan lisäksi ”jotain rasvaa”, jolla rasvasin kaiken päästä varpaisiin. Kyllä sama tökötti nyt menee naamaan siinä missä jalkapohjiinkin. Huulirasvaa sentään käytin erikseen. 

Hyvät lukijat, tilanne on korjaantumaan päin!

Aamuisin käytän puhdistetulle iholle hiukan BB-voidetta ja/tai puuteria. Ihoon ilmestyneet punaiset näpyt ja laikut koitan peittää parhaani mukaan. Tämä ja mahdollinen hiusten kuivashampookäsittely riittävät työpäivinä. Kun haluan panostaa enemmän lisään kulmiin väriä (aivan oikeaa sävyä ei ole löytynyt), taivutan ripset, rajaan hiukan silmiä pehmeällä kynällä ja levitän ripsarin. Vain yksi kerros. Liika on liikaa aloittelijalle. Huuliin huulirasva, -kiilto tai -puna. Siinä kaikki. Pari kertaa olen varovaisesti kokeillut suhteellisen neutraalin värisiä luomivärejä.

Valokynät, varjostukset ja poskipunat olen suosiolla jättänyt väliin. Olen kehityksessä 15 vuotta jäljessä niitä, jotka ovat aloittaneet meikkaamisen yläasteelle siirtyessä. Ei voi vielä vaatia suuria kokonaisuuksia, virheettömyyttä, eikä aina edes sitä, että ripsiväriä levittäessä ei osu omaan silmäänsä.

Kaikki aikanaan.