Lemmikkionnea

Eilen kohtasin kamalan näyn. Lemmikkikanini Nöpöstiina oli aamulla häkissään, kun menin herättelemään sitä. Tyttö ei rynnännytkään heti tervehtimään minua, vaan makasi mökkinsä katolla. Ajattelin pupun olevan vain väsynyt viikonlopun reissusta ”mummolaan”, joten annoin sen jäädä omiin oloihinsa työpäivän ajaksi. 

Iltapäivällä kotiutuessani Nöpöstiina oli siirtynyt lempipiironkinsa alle. Siellä se makasi ja murisi. Kun koitin lähestyä sitä, se hyökkäsi, enkä päässyt ottamaan sitä syliini. Sain annettua pupulle heinää ja vettä, jotka molemmat maistuivat. Sen sijaan normaalit herkkuruuat eivät kelvanneet. Nöpöllä on ollut taipumusta toisinaan yllättävien valeraskauksien lisäksi myös suolisto-ongelmiin. Kun pupu ei maanitteluista huolimatta poistunut piirongin alta koitin helpottaa sen oloa ananasmehulla ja riittävällä heinän saannilla. Kani oli niin äkäinen ja piti omituista ääntä, että pelkäsin sen olevan kovastikin kipeä. Mies sai Nöpön onneksi syliinsä ja pääsin tutkimaan kanin mahaa, joka vaikutti kuitenkin ok:lta. Papanoitakin alkoi tulla, joten ajattelin, ettei suurempaa syytä huoleen ollut. 

Nyt aamulla herätessäni säntäsin heti kanin huoneeseen. Siellä minua vastaan juoksi iloinen ja terve kani. Kivi tipahti sydämeltä.