Vanhat, samat työkuviot

Tuli taas lupauduttua töihin ensi lukukaudelle. Sama työ aamu- ja iltapäivätoiminnassa, ehkä sijaisuuksia nuorisokahvilassa. Vielä vuosi, sitten etsin jotain muuta. Näin olen luvannut jo useampana vuonna.

Osa-aikatyö ei varsinaisesti ole mikään oma ihanteeni. Tässä elämäntilanteessa olisi aikaa painaa pidempääkin päivää, vaikka hätätapauksessa vuorotyötä. Osa-aikainen työsuhde sopisi paremmin perheelliselle tai kiireiselle. Ei tällaiselle oman elämänsä arjen sankarille. 

Kaikesta huolimatta olen iloinen siitä, että on työ. Että työyhteisö on mukava, asiakkaat pääosin ihan ok. Palkka nyt on surkea, mutta tyhjää parempi. Aamuisin saa nukkua pitkään ja illat ovat aina omaa aikaa. Viikonloppuisin ei töihin tarvitse mennä ja koulujen loma-ajat lomailen itsekin. Olen onnellinen jopa 9vk:n kesälomasta vuosittain, kun sopimukseni katkaistaan jälleen kerran säästösyistä, jotta minut voidaan palkata taas uudestaan koulujen alkaessa. 

Tätä sopimusta on jäljellä vähän yli 3 viikkoa. Enää 16 työpäivää, 80 työtuntia. Sitten olen taas hetkellisesti kokonaan työttömyyskassan armoilla. Yhdeksän viikon jälkeen sitä jo meneekin ihan mielellään töihin.