Kun bloggaaja sairastui

Sairastuin siis viime sunnuntaina. Juuri ennen kun Lily aloitti mittavan muutosprojektinsa, josta tänään pääsimme nauttimaan. Mitä tehdä, kun ei voi mennä töihin? Mitä tehdä, kun on yksin kotona miehen ollessa työreissussa? Ennen kaikkea, mitä tehdä, kun ei pääse bloggaamaan?

Ensimmäinen oivallus syntyi maanantaina päivällä, kun olin jo lueskellut läpi kaikki lempisivustoni ja notkunut tunti tolkulla Facebookissa. Minulla on nälkä! Joudun itse laittamaan ruokaa! Olen niin tottunut siihen, että meillä K kokkaa, koska on siinä huomattavasti ansioituneempi kuin tämän blogin kirjoittaja, jota toisinaan myös uusavuttomaksi kutsutaan. Tietenkin syyttä. Pointtina kuitenkin se, ettei kuumeessa huvita kokkailla, sellainen toiminta tuntuu sillä hetkellä äärimmäisen raskaalta. Kokkasin perjantaina uunissa valmiskermaperunoita ja valmispihvejä. Söin niitä useamman kerran, kunnes sorruin eilen pizzaan. 

Muutaman kotona viettämäni päivän täyttivät sohvalla makaaminen, sängyssä makaaminen, lattialla makaaminen. Katsoin tylsyyttäni Muumeja, Vili Vilperiä, Juttaa diettiohjelmassa, Sinkku elämää -leffan, erinäisiä tallennettuja sarjoja, joita oli valmiiksi katsomatta, kuten vanhoja Iholla -jaksoja ja dekkareita. Aloin kaivata töihin. Maanantaiaamuna alkaneet naapuripihan asfalttihommat takasivat, ettei päivällä paljon silmiä ummistettu. Hamsteri takasi, ettei ummistettu yölläkään. 

Luin Iltalehden sivuja kymmenen kertaa päivässä. Päivitin Facebookiin turhia sairauspostauksia, koitin useaan otteeseen, joko Lilyyn pääsisi. Turha toivo. Tulin koko sairaanaoloaikani toimeen ilman Lilyä. Sietäisin saada mitalin.