Aamuinen oivallus

Tulin selailleeksi uusinta MeNaiset -lehteä aamun ratoksi. Päätoimittaja Johanna Lahti kirjoitti mielestäni erittäin hyvän pääkirjoituksen otsikolla ”Tartu hetkeen, tilaa pitsa”.

Pääkirjoituksessa esitellään kaksi ihmistyyppiä: sitku ja nytku.

Sitku-ihminen elää tulevassa. Sitku on rahaa… Sitku täytän kolmekymmentä… Sitku lapset on muuttaneet pois kotoa… Yhtäkkiä sitä ollaankin jo vanhoja, ihan hups vaan. Ei olekaan mahdollista toteuttaa kaikkia haaveita ja unelmia.

Nytku-ihminen elää hetkessä ja toteuttaa itseään ja unelmiaan aktiivisesti. Lahden mukaan nämä henkilöt ovat juuri niitä, joilta onnistuu mummonmökin kunnostus tai vuodeksi joogaretriittiin vetäytyminen.

Yleisesti ihannoidaan hetkessä elämistä ja kykyä tarttua tilaisuuksiin niiden osuessa kohdalle. Sitku-ihmisiä pidetään helposti tylsinä, vaikka eihän jokaisen haaveen tarvitse toteutua. Pelkkä haaveilukin voi olla mielekästä. Vastaavasti jatkuva hetkessä eläminen voi olla uuvuttavaa ja carpe diem:n tavoittelu johtaa helposti hätiköityihin, jopa huonoihin, päätöksiin. 

Lahti tiivistääkin ajatuksensa kivasti. ”Ihminen voi olla oikein vahvasti läsnä torkkupeiton ja Midsomerin murhien välissä”. Tässä kohtaa yhdyn hänen ajatukseensa täysin ja huomaan hymyileväni.

Lähteenä MeNaiset 11/2014