Alkoholittomuus

Syyt alkoholittomuuteeni tuntuvat kiinnostavan ihmisiä enemmän kuin valloittava persoonani. Etenkin puolitutut ja tuntemattomat hiillostavat minua aiheesta jokaisissa kissanristijäisissä. Ympärilläni supistaan ja kuhistaan, kunnes joku kehtaa tulla kysymään, miksi minä mokoma en juo. Myös arvailu käy kiivaana. Tässä veikkauksia juomattomuudelleni:

• Olen raskaana.
• Olen entinen alkoholisti, joka ei voi ottaa tippaakaan, ettei sortuisi uudelleen.
• Olen kiihkouskovainen tai jonkin lahkon jäsen.
• Käytän huumeita, alkoholi on minulle liian vanha juttu.
• Olen hikipinko/nörtti/tylsä/perseestä.
• Olen niin tossun alla, etten uskalla juoda.
• Minulla on joku typerä vakaamus.
• En osaa pitää hauskaa.
• Haluan olla selvinpäin, jotta voin arvostella muiden juomista.
• Haluan tartuttaa juomattomuuteni kaikkiin ihmisin ja tehdä kaikista yhtä tylsiä.

Kerron kaikille nyt suuren totuuden. Minua ei huvita juoda, ihan totta! Alkoholi ei maistu minulle. En ole mikään totaalikieltäytyjä, eikä mikään estä minua juomasta, mikäli niin haluan. Voin ihan hyvin juoda tervetulomaljan tai lasin viiniä ruuan kanssa. Terassilla saattaa maistua siideri tai olla maistumatta, mutta minulla on valinnan mahdollisuus.

Kun ihmiset kyselevät minulta, miksi en juo, kysyn miksi joisin? Eihän kukaan suomalainen kysy keneltäkään miksi tämä juo, vaikka kysymys on ihan yhtä aiheellinen tai aiheeton kuin minun tapauksessani. Osaan jo suhtautua kyselyihin huumorilla, mutta nuorempana suoraan sanoen ketutti, kun ystävätkin yrittivät väkisin tuputtaa kaljaa ja viinaa nenän alle. Olisin miljonääri, jos saisin euron joka kerta, kun joku heittää vitsilä, että ”Mitä jos juotettaisiin jermia humalaan?!” On suunniteltu tuoliin sitomista, letkusta juottamista, salaa limsan tai mehun seassa juottamista ja uhkailua, jonka vuoksi olisin pakotettu juomaan. Hei kaverit oikeasti…

Minä en tuomitse ihmisten alkoholin juontia. Jokainen saa ottaa tai olla ottamatta, eikä se ole minulta pois. Antaa kaikkien kukkien kukkia tässäkin asiassa.