Ei jaksa taas!

En löytänyt mitään tämänhetkistä fiilistä kuvaavaa kuvaa, joten saatte katsella Nöpöstiinaa. Se onkin harvoja positiivisia asioita taas viime aikoina.

Kaikki alkoi siitä, kun jokavuotinen auton huolto- ja katsastusajankohta alkoi lähestyä. Mukavan ystävän kanssa vietetyn illan jälkeen huomasin, että auton tuulilasi oli yhtäkkiä haljennut n. 15cm. Seuraavana päivänä halkeama oli lähes metrin mittainen. Vakuutusyhtiössä tiedettiin kertoa, että minulta puuttuu tuulilasivakuutus. Sattuipas… 

Hampaiden kiristelyn jälkeen sain varattua ajan tuulilasin vaihtoon. Lähdin viikonlopun viettoon ystäväni luo länsirannikolle. Päätettiin käväistä Turussa katselemassa isomman kylän meininkejä. Matkalla jarrut alkoivat pitää pahaenteistä ääntä, joka paheni pahenemistaan. Kotiin palattuani sovin jarruremontin. 

Kaveri teki rempan ja hoiti päästöt kuntoon. Tänään menin konttorille katsastukseen. Mieli oli korkealla, vaikka tiesin, että todennäköisesti autosta jotain vikaa löytyisi, sillä sitä ei oltu ehditty tarkistaa läpikotaisin. Hylkäys tuli, syynä katkennut jousi ja päästöt, joissa oli käynyt kaverille pikkumoka. Lisäksi suositeltiin vilkun lasin vaihtoa, koska oli haalistunut auringossa vääränväriseksi. 

Töiden jälkeen suivaantuneena suunnistin uuteen Tokmanniin ja kävin samalla testaamassa X-mealin ja Ruokakeitaan, jotka aukesivat samaan yhteyteen. Täysin vatsoin ja isoin ostoksin palasin kotiin ja löysin matolta Tampereen AMK:n kirjeen. ”Kiitos mielenkiinnostasi koulupaikkaan. Valitettavasti pisteesi eivät riittäneet…” En ole ensi syksynä opiskelemassa ammatillisessa opettajakoulussa. 

Kannoin surullisena ostoksiani keittiöön. Pupu juoksee vastaan iloisena. ”Kyllä kaikki järjestyy”, se sanoisi, jos osaisi. Olohuone on taas kuin pommin jäljiltä ja papanoita on kaikkialla. Imuroisin, mutta imuri leimahti kaksi viikkoa sitten tuleen. Uusi superhypersikakallis imurini on ex-miehellä lainassa. Kyllä kaikki järjestyy.