Elämäni kotikunnat
Haastan jokaisen, joka tätä lukee, kertomaan oman elämänsä asuinkunnat tai ainakin merkittävimmät niistä. Mitä silloin koit/näit/teit? Mitä merkittäviä käännekohtia ne ovat elämääsi tuoneet?
Olen itse asunut neljässä eri kunnassa/kaupungissa. Jokainen niistä paikoista on ollut omalta osaltaan merkittävä, vähintään vaiheena elämässä. Yksi on syntymäkaupunki, toinen opiskelukaupunki, kolmas irtiottokaupunki ja neljäs rauhoittumisen kunta. Nimet jo osaltaan kuvaavat sitä, millaisia asioita nämä paikat ovat elämääni tuoneet.
Synnyinkaupunkini Lappeenranta:
Perheen ja suvun keskellä oli mukava elellä ja kasvaa. Leikkiä siskon ja kavereiden kanssa, harrastaa, käydä koulua aina ala-asteelta lukioon saakka. Lappeenrannassa koin paljon iloa, edelleen tykkään vierailla siellä perhettä ja ystäviä moikkaamassa. Tuossa kaupungissa koin ensimmäiset itsenäistymisyritykset, parisuhteet, myöhäiset kotiintuloajat, ylenmääräiset kiukuttelut. Koskaan ei voi sanoa, ettenkö palaisin vielä joskus Lappeenrantaan, vaikka tällä hetkellä ajatus tuntuu kaukaiselta. Sekä minä, että mieheni olemme kuitenkin niiltä nurkilta kotoisin ja meillä on omat juuremme siellä.
Opiskelukaupunkini Mikkeli
Mikkeliin päädyin osittain vahingon kautta. Olin hakenut OKL:ään, mutten päässyt. Hain samalla varmuuden vuoksi AMK-koulutukseen ja päädyin sitä kautta Mikkeliin. Hain paniikissa asuntoa ja päädyin kahden hengen soluasuntoon, josta pian tuli kokonaan minun. Perheasunto. Tuossa asunnossa asuin koko opiskelujeni ajan, jopa muutaman eri poikaystävän kanssa. Opiskeluaika oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa; oli ystäviä, tavoitteita, muttei huolta huomisesta. Yhdessä touhuiltiin milloin mitäkin kivaa, eikä koskaan ollut yksinäistä. Valmistumisen jälkeen tie vei kuitenkin muualle.
Irtiottokaupunkini Tampere:
Muutin Herra K:n perässä suoraan valmistumisen jälkeen Tampereelle, asuntoon, jonka hän oli meille valinnut. Asuimme aivan ydinkeskustassa ja koko suuri maailma avautui aivan käden ulottuvilla. Muutto kauas kaikesta oli tavallaan hyvä ja opettavainen irtiotto, vaikka samalla toki ikävöin monia ihmisiä, jotka muuton myötä jäivät kauas. Tein paskahommia surkealla palkalla ja koitin saada rahat riittämään. Aikamme kituuteltuamme muutettiin hiukan syrjempään, jolloin rahahuolet hiukan helpottivat. Ero koitti ja jäin yksin Tampereelle. Minulla oli mukava työ, joka sitoi minut kaupunkiin, vaikkei siellä minulla juuri ihmiskontakteja ollutkaan. Tapasin kuitenkin netissä nykyisen mieheni ja muutama viikko tutustumisen jälkeen hän muutti luokseni.
Rauhoittumisen kunta Pirkkala:
Alettiin miehen kanssa haaveilla siitä, ettei tarvitsisi maksaa vuokraa. Hetken harkinnan tuloksena päädyimme asumisoikeusasunnon hankintaan. Ensimmäinen tarjottu kohde sijaitsi Pirkkalassa. Asunnosta tuli meidän kotimme. Paikka kaukana hälystä, mutta lähellä kaikkea. Järvinäköala, luonto lähellä. Rauhallinen alue, lähinnä lapsiperheille. Täällä olen viihtynyt hyvin ja tarkoitus on asua täällä toistaiseksi. Mitään kiirettä ei ole muuttaa minnekään. Koti tuntuu kodilta ja kotiin on aina kiva palata.