Erimielisyyttä

Meillä on Herra K:n kanssa ollut pitkään erimielisyyttä eräästä asiasta. Minusta K on liian vähän kotona. Omasta mielestään taas rautaa pitää takoa, kun se on vielä kuumaa ja töitä tehdä, kun niitä vielä on. Olen koittanut selittää, että nämä meidän mielipiteemme ja toiveemme eivät poissulje toisiaan. On mahdollista hoitaa työnsä ja viettää silti aikaa kotona, kuten normaalit ihmiset tekevät. 

Meillä ongelmaa tuottaa se, ettei K työskentele aina tietyssä paikassa. Hänellä ei ole omaa konttoria tai työpistettä, vaan hän viipottaa pitkin kyliä, ympäri Suomen. Olen aina alakuloinen, kun hän lähtee reissuun tietämättä milloin palaa. Odotan sitä tuttua oven kolahdusta niin kauan, että hän viimein saapuu taas kotiin. Kotiin palatessaan hän haluaa olla tietokoneella ja nähdä ystäviä, mikä on ihan fine, mutta milloin on se hetki, kun hän haluaa viettää aikaa minun kanssani? Tässä on siis omalta kannaltani ongelman ydin. 

Kun K palaa kotiin, saattaa jo samana iltana tulla soitto, että: ”Joudatko täksi illaksi tekemään pikkuhomman?” Mies myöntyy aina, vaikka minusta olisi kiva, että hän joskus sanoisi myös ei. Hänen ei siis ole pakko ottaa vastaan kaikkia saamiaan työtarjouksia, mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mihin maankolkkaan tahansa. Vuokratyössä ei tunneta käsitettä lomat tai viikonloput, vaan jako menee työssäkäyvä tai työtön -akselilla. 

Ehkä olen vaativa, kun haluan hänet joskus itsellenikin. Ehkä mies on epäreilu, kun vetää esiin aina: ”Okei, en sitte enää tee töitä” -kortin, vaikka en ole missään vaiheessa tarkoittanut, että hänen tulisi heti lopettaa kaikki työnteko, jos satun haluamaan, että hän olisi edes yhden illan kanssani kotona. 

Ehkä tuota kavereiden tapaamista korostaa vielä se, etten itse näe oikeastaan koskaan kavereitani. Tampereella minulla on tasan yksi hyvä ystävä, ainoa tuttuni täällä, emmekä mekään näe kovin tiuhaa tahtia. On toki omaa syytäni, että olen tilanteessa, jossa olen muuttanut tänne kaverittomalle alueelle. En halua rajoittaa mieheni menoja, vaan hän saa mennä ja tulla miten tahtoo. Toisinaan vain jokin pieni osa minusta toivoo, että olisin se tärkein asia. 

Kaksi lakua, vain yksi ihminen.