Intopinkeänä

Tänään olin todella iskussa. Heräsin liian aikaisin tietäen, että tämä ei ole mikään tavallinen päivä. Tänään on työpäivä numero 1. Olin palaverissa suuna päänä, juttelin työkavereiden kanssa niin paljon, että varmaan puolet esimiehen jutuista meni ohi. Olin ensimmäisenä palaverin kahvi- ja voileipäpöydässä tankkaamassa aamupalaa, kun yleensä olen niin ahdistunut, etten pysty syömään mitään. Puhuin pullaa suussa ja nauroin. 

Työpaikalla soittelin lasten vanhemmille ja vaihdettiin kuulumisia. Oli ihana, kun minua oli kaivattu. Olin tehokas, nopea, energinen. Muistin työkengät, oman käsidesin (johon omaan pakkomielteen) sekä viime keväältä unohdetun suklaarasian, jonka olin piilottanut pukukaappiini. Organisoin, järjestelin ja pyörin kuin mummo pyöröovissa. Puhkuin tarmoa ja positiivisuutta. 

Kotiintultuani sihahti auki viikonlopun ensimmäinen. Vaniljakokis.