Jälleen kerran ryhdistäytyminen

Palaan jälleen kerran ikuisuusongelmaani; liikkumattomuuteen. Olen jälleen tullut siihen tulokseen, että massankeräyskausi on jatkunut tarpeeksi pitkään. Viimeiset kahdeksan vuotta. Kun työpaikkani kautta sain vielä 10 kerran tyky-kuntosalikortin, oli pakko jälleen kerran ottaa itseään niskasta kiinni. 

Kävin tänään kahden työkaverin kanssa siellä kuntosalilla. Otin 10 minuuttia alkulämppiä crosstrainerilla. Kolmen minuutin kohdalla olin pyörtyä, mutta onneksi fiilis parani ja sain lämmöt nostettua. Syke huiteli varmaan jossain 400 kohdilla. Kiertäessäni lihaskuntolaitteita löysin nopeasti omat suosikkini ja inhokkini. Suosikkina ehdottomasti pakaraliikelaite, jossa pyllistelin avoimesti koko muulle sakille. Etenkin niille tiukkapeppuisille keski-ikäisille rouville. F*ck you all! 

Inhokkilaitteita oli monia. Pientä puistatusta tuottivat laitteet, jossa oli ”turvavyöt”, etenkin liian tiukalla olevat, joita täytyi vaivihkaa löysäillä. Myös ns. käsilihasten treenaus oli karseaa. Entisenä jalkapalloilijana käteni ovat surkastuneet, ne ovat kuin kanan siivet. Kaikki koukisteluliikkeet olivat fine, ojenteluliikkeet eivät. 

Salissa oli kuitenkin monta hyvää puolta. Ensinnäkin se oli pieni ja lähes tyhjä. Iltaisin siellä ei ole työntekijää, eikä taida olla viikonloppuisinkaan. Sali ei tarjoa ryhmäliikuntaa, eikä hienoja saunapalveluja. Personaltrainer on mahdollista saada, samoin fysioterapiaa. solariumista ja ilmaisista shampoista on turhaa haaveilla. Seinät eivät ole peilipintaisia, eikä salilla soi musiikki. Kaikki ylimääräinen on karsittu pois, joten saatan vaikka viihtyä, kunhan mp3-soittimessa riittää virtaa.