Jo perinteeksi muodostuneet kalamarkkinat

Olin lauantaina koulutuksessa ja aikamoisessa flunssassa. Sain kuitenkin selville, että Tampereella järjestetään kalamarkkinat, joten olihan sinne pakko lähteä heti, kun auditorion ovet aukesivat koulutuksen päättymisen merkiksi. Tämä oli ainakin viides kerta, kun olen käynyt katselemassa Laukon torin kalameininkejä, joten pidän näitä markkinoita itselleni jo perinteenä. Nytkään en joutunut pettymään, vaan markkinatunnelma oli kohdallaan. 

Miehen kanssa ostettiin jo heti ensimmäisestä kojusta muikkukukko. Pitkään pähkäiltiin, ottaako lanttu-, muikku-, ahven- vai lihakukko, mutta perinteinen muikkukukko voitti. Pieni uusi twisti kukossa oli, sillä seassa oli palvattua kinkkua makua antamassa. Tuon herkun syömisestä tulee oma postauksensa lähipäivinä. Eräs vanha pappa möi meille oikein hienon vaahteraisen paistolastan ja hänen kanssaan kävimmekin pitkän keskustelun puuhaarukoiden tarpeellisuudesta. Seuraavalla kojulla matkaan tarttui kahta eri sinappia ja yhtä salaattikastiketta. Mainonnan orjat innostuivat, kun putelit olivat tarjouksessa.

Sitten alkoikin jo hiukoa. Olimme aikeissa lähteä kukon syöntiin, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun näimme riistapyöryköitä myyvän kojun. Normaalisti markkinoilla tulee aina syötyä muikkurove tai lohta, mutta nämä riistapyörykät saivat mielenkiintomme heräämään kokonsa ja uutuudenviehätyksensä vuoksi. Ja kyllä lähti nälkä, vaikken itse syönyt kuin kaksi pyöryllää ja vähän ranskalaisia, sekä palkittua valkosipulikastiketta. Mies tilasi kuusi pyörykkää, joista puolet oli riistaa ja puolet savujuustolla maustettuja. Syömättä jäi kaksi, joista riitti kivasti iltapalaksi. 

Kuvat puhukoot puolestaan.