Jokakeväinen työpostaus

Jokainen kevät olen tässä samassa tilanteessa. Määräaikainen, sitova sopimus on päättymässä ja kesäloma työttömänä alkamassa. Ensi syksylle on taas miljoonia mahdollisuuksia, vai onko sittenkään? Nykyinen työni on mieleistä. Suurimmat ongelmat, joita viime syksynä oli, on selätetty. Meillä on nyt lapset, joiden parissa työtä tehdä, tilat, joissa toimia ja puitteet, joissa operoida. On tutut ihmiset, hyvät työkaverit ja jonkinlainen aselepo laajemman työyhteisön kanssa. On etukäteen sovittu mahdollisuus olla aloittamatta eppu-kerhotoimintaa ensi syksynä, on lupaus töiden jatkumisesta, mikäli tarjoukseen tahdon tarttua. Asetin ensimmäistä kertaa työni jatkumiselle ehdon, johon pomoni vastasi myöntyvästi, asettaen oman ehtonsa. Olen vastannut tarjoukseen myöntävästi, mutta asettamani ehto antaa liikkumavaraa. Tuntuu ihan hyvältä.