Juhannusaattona naapurissa

Tänä vuonna päätimme mieheni kanssa viettää juhannuksen ihan kotosalla. Syödä hyvin ja grillailla lisää ruokaa jatkuvalla syötöllä. Katsella sateen ropinaa ilman, että tarvitsee lähteä mihinkään. Maata sohvalla tallennesarjojen ja leffojen orjana. Osittain suunnitelma pitikin, mutta elämässä tapahtuu myös muuttujia. Kotosalla syötiin perinteitä kunnioittaen lohta ja uusia perunoita, mansikoita, herneitä, kreikkalaista salaattia… Makoilin sohvalla sarjoja katsellen ja nukuin muutaman tunnin päikkäritkin. 

Päikkäreitteni aikana uuden kotimme naapuripariskunta olikin kutsunut meidät heille iltaa istumaan. Kun juuri päiväunilta heränneenä asiasta kuulin, olin aluksi ihan nääääääh… Kuitenkin jonkinlainen yhteys seinänaapurin kanssa kiehtoi ja päätimme kuitenkin mennä, ihan vain käväisemään. Laitoimme kotisaunan päälle, jotta pääsemme pistäytymisemme jälkeen suoraan saunanlauteille. Se sauna jäi hyödyntämättä, kun palailimmekin kotiin vasta yhden jälkeen yöllä. Olikin mukava nähdä ihmisiä, tutustu ja jutella. Pihvit ja makkarat on edelleen grillaamatta, mutta toisaalta yhteys naapureihin on avattu. Se jos mikä on mahtava asia.