Juhannusjuhlaa

Tiedättekö sen tunteen, kun huomaa olevansa tervetullut? Tuntee kuuluvansa jonnekin ja olevansa merkityksellinen… Koin tuon tunteen juhannusaattona, kun minut yllättäen kutsuttiin vanhan kaveriporukan kanssa juhlistamaan. Erään exäni kautta tutustuin tuohon porukkaan ja vaikka olen ollut välillä vuosia ulottumattomissa, silti minut otetaan avosylin vastaan. Kun päivääkään en olisi ollut poissa. 

Nuorempana vietettiin kaikki kesät yhdessä, huolettomina. Maalaiskylän lapset kokoontuivat yhteen iästä ja sukupuolesta huolimatta ja minä, ulkopuolinen, sain olla mukana kokemassa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nytkin meidän ”nuorison” lisäksi, paikalla oli myös kypsempään ikään ehtinyttä väkeä. Kylän miehiä, isejä ja äitejä. 

Juhlinnan päätyttyä, kun jokainen oli löytänyt oman nukkumapaikkansa sieltä täältä ystäväperheen asunnosta, huomasin miettiväni, miten onnellinen olenkaan saadessani olla osa tätä kaikkea. Vaikka edes kerran vuodessa.