Kolme kamalinta koululiikuntamuistoa

Niin se koulujen alku lähestyy ja on aika muistella omaa koulu-uraani liikuntatuntien osalta. Koululiikunta, jos mikä, voi saada ihmisessä aikaan sen: ”EI ENÄÄ IKINÄ!” -tunteen. Itselleni kävi juurikin näin monien liikuntamuotojen kohdalla.

• Telinevoimistelu – lukuisat tunnit helvetissä​

Ala-asteen, yläasteen, lukion, ammattikorkeakoulun kauhistus. Kun liikuntalista näytti telinevoimistelua, olin monta päivää paniikissa. Juuri ennen tunnin alkua olin oksentaa. Telinevoimistelussa inhokkini olivat renkaat, ylivoimaisesti. Pitkänä (ja rimpulana) tyttönä renkaat olivat aivan liian alhaalla ja käsivoimat onnettomat. Telinevoimistelutesteissä sain kautta aikojan surkeimman tuloksen. Joka telineelle oli oma pisteytystaulukko, esimerkiksi permannolla voltista taaksepäin sai viisi pistettä. 10 oli maksimi. Suoritin jokaisella rastilla hädin tuskin yhteen pisteeseen oikeuttavan liikkeen. Opettaja oli tukehtua kiukkuunsa, kun olin niin luuseri. 

• Hiihto – latua, latua, LATUA

Hiihtäminen, kiitos koululiikunnan, on aivan ehdoton nounou vielä näin aikuisiälläkin. Hiihtelimme koulun lähellä olevalla kuntoilijoiden pururadalla, joka oli sangen vaihteleva mäkineen ja mutkineen. Minä pieni, onneton, hurjan pitkissä suksissani olin nurin jokaisessa ylämäessä, alamäessä, mutkassa… Olin aina muiden tiellä ns. ladun tukkeena. Jokainen laski vuorotellen pujottelumäkeä toisten katsoessa. Itse aurasin kaikki merkkikartiot taivaan tuuliin. Lukioaikana jokaisen oli suoritettava pakollinen Kuutamohiihto, joka piti sisällään yöaikaan hiihtämisen mehu- ja makkaralaavulle ja takaisin. saavuin laavulle, kun nuotio oli jo hiipunut ja vietin seuraavan viikon kuumeessa kotona. 

• Uinti – kroppa poikaporukan arvosteltavana

Uintituntien kauhun suhteen en ollut yksin. Monet tytöt saivat etenkin murrosikäisenä äidiltään lupalapun olla osallistumatta uintitunneille. Minä en saanut. Uintitunnit olivat aina samanaikaisesti poikien kanssa. Hiukan toisia nopeammin kehittyneenä, en jäänyt kyllä millään muotoa huomiotta. Tuossa iässä sen kaltainen huomio ei vain ole niin imartelevaa, kun ehkä voisi luulla. Uintitekniikkani oli heikko, mutta altaan reunalle ei viitsinyt jäädä arvosteltavaksi. Uimapuku tuntui paljastavan jokaisen ylimääräisen sentin lantiolla. Uinticooperin aikaan pojat pisteyttivät uivien tyttöjen takapuolia.