Koulutuksesta

Suoritin eilen loppuun työpaikkani tarjoaman hätäensiapukoulutuksen. Koulutus oli kaikille vapaaehtoinen, mutta innolla ilmoittauduin mukaan, vaikka tämä tarkoittikin kahta julmetun pitkää työpäivää ja aikaista herätystä. Koulutuksesta jäi todella positiivinen mieli ja ainakin hetkellisesti turvallinen tunne; minä osaan.

Kahden aamupäivän aikana harjoittelimme elvytystä ja kylkiasentoa sen verran monta kertaa, että luulisi tosipaikan tullen osaavan tehdä edes jotain (ellei mene paniikkiin). Kävimme läpi erilaisia case-tilanteita, toimimista sairaskohtauksissa ja onnettomuuksissa sekä tilanteessa, jossa jokin esine on juuttunut kurkkuun. 

Koulutuksen käytyäni ymmärrän hyvin, miksi ensiapukoulutukset tulee uusia melko lyhyellä aikavälillä. Asiat saattavat muuttua vuosien varrella, mutta suurin syy uusimiselle on kuitenkin oppien unohtaminen. Kun opittuja taitoja ei käytä, ei muisti välttämättä pelaa tosipaikan tullen. Montako puhallusta ja painallusta? Kumpi käsi koukkuun ja kumpi suoraksi kylkiasennossa? Entä jos kyseessä on lapsi tai vauva?

Minä osaan nyt auttaa lähimmäistäni. Osaatko sinä?