Kriisipalaveria taas

Olen aiemmin kirjoittanut työssäni ”vaivaavista asioista” tässä, tässä, tässä, niin ja vielä tässä. Huomisesta voi taas kirjoittaa oman postauksen. 

Huomenna meillä on edessä tiimipalaveri, jossa käsitellään työyhteisön asioita. Lisäksi palaamme taas syksyn ikäviin asioihin, joihin itselläni ei ole enää mitään mielenkiintoa palata. Syksy oli helvettiä, voisimmeko vain yrittää unohtaa koko asian ja jatkaa elämää. Ilmeisesti emme. Työtoverini on vaatinut taas uutta palaveria aiheen tiimoilta ja itse olen jo aivan kyllästynyt. 

Olen paljon miettinyt sitä, haluanko jatkaa nykyisessä työssäni. Olen tullut siihen tulokseen, että tämän tyyppinen työ on se, mitä haluan tehdä. Pidän lapsista ja nuorista kovasti ja olen päässyt sisään porukkaan ja työtehtäviin. Ainoa syy työpaikan vaihtoon voisi olla työyhteisö. 

Huominen palaveri kertoo taas paljon siitä, miten työntekoa voidaan yhdessä jatkaa. En haluaisi repiä auki kaikkia vanhoja haavoja juuri, kun ne ovat alkaneet parentua.