Kuinka kevään viimeinen tentti sujui
Kuten aiemmin kerroin, kevään viimeinen tentti ja sen jälkeen koittava vapaus. Ja pah! Luin hikipäässä 1200 sivua työnohessa, parissa viikossa. Luin liian vähän, en sisäistänyt lukemaani ja koin tekstin vaikeaselkoiseksi. En ymmärtänyt edes kirjoja edestakaisin lukiessa koko opintokokonaisuuden merkitystä tai punaista lankaa ja se näkyi tänä aamuna sähköisessä tentissä. Avasin tentin, luin esseekysymykset ja huomasin, ettei minulla ole toivoakaan päästä läpi. Siispä poistuin suoraan tenttitilasta.
Pettymys on suuri, vaikkakin ennakkoaavistuksia tilanteenkulusta oli jo pitkin toukokuuta. Tänään kuitenkin mietin vakavissani, että ehkä tämä avoimessa yliopistossa työnohessa opiskeleminen ei vain ole minua varten. Työstressi on näin keväällä ollut valtava ja pelko työttömyydestä piinaa jatkuvasti. Lisäksi ”tusaan” vielä noiden opintojen kanssa illat ja viikonloput. Ja mitä tällä kaikella voin edes saavuttaa? Saan hyväksilukuja JOS joskus päätän lähteä tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon.
Perehdyin eilen erinäisten nettilähteiden kautta siihen, millaisia mahdollisuuksia minulla ylipäätään on suorittaa kahta korkeakoulututkintoa. Minulla tosiaan on yksi AMK-tasoinen tutkinto jo suoritettuna, mutta nyt on kovasti puhuttu siitä, ettei toiseen tutkintoon enää saa opintotuka, vaan opinnot suoritetaan lainan avulla ja töitä opintojen ohella tekemällä. Ensimmäisissä korkeakouluopinnoissani otin opintolainaa vain hiukan päälle 1000€, jotta sitä säästyisi tulevia opintoja varten. Nyt sitten onkin niin, etten enää saakaan käyttää niitä opintotukikuukaisia, joita vaivalla säästin?
Monet argumentoivat sitä, että ”Ei ennenkään mitään opintotukia saanut ja lainarahalla opiskeltiin” tai että ”Yhteiskunta on jo rahoittanut yhden tutkinnon, miksi pitäisi rahoittaa toinen?!” Mielestäni entisaikoihin vertaaminen on lähinnä naurettavaa, kun elintasokustannukset olivat tuolloin aivan toista. Samoin oli myös opintojen jälkeisen työllistymisen laita. Lainan sai maksettua pois, kun töitä oli tarjolla enemmän. Se, että moisten muutosten takia aivan liian nuoren ihmisen täytyy jo tietää mitä haluaa opiskella, on mielestäni kohtuutonta. Ei ole varaa erehtyä tulevaisuuden haaveistaan. Jos opiskelujen edetessä huomaakin, että on väärällä alalla, voiko alaa enää vaihtaa?
Kaikenkaikkiaan opiskelijoiden eduista säästetään nyt kovalla kädellä. Opiskelijat kuitenkin tähtäävät ammattiin, valmistumiseen ja siihen, että voivat tulevaisuudessa maksaa veroja, kuten kuuliaisen kansalaisen kuuluu. Viivästyvätkö opinnot, jos samalla täytyy tehdä töitä elääkseen? Voidaanko parikymppiset nuoret laittaa suuren velkataakan alle? Kuka lopulta hyötyy?