Kun arki väsyttää

Blogeissa on paljon kirjoiteltu aiheesta ”Ikuinen marraskuu”, joten kannan oman korteni kekoon. Olen ollut väsynyt. Todella väsynyt. Sunnuntai-iltana olin aivan valmis nukkumaan kello kuudelta. Toissaviikonlopun Jyväskylän reissulla pilkin jo ennen itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Kai tämä pimeys ja synkkyys ovat tehneet tehtävänsä.

Kun ei väsymyksessä vielä ole tarpeeksi, olen kärsinyt myös suunnattomasti mahaongelmista. Vatsa on sekaisin päivittäin ja olo on hurjan kurja. Etenkin töissä olen aivan raatona ravaten vessassa enemmän kuin tarpeeksi. Työpaikallani on kylläkin jokin yleinen pöpö jylläämässä, sillä en todellakaan ole ainoa vatsavaivainen siinä paraakkirakennuksessa. Energiaa ei oikein tahdo riittää ja työpäivän tsemppauksen jälkeen illalla makaan sohvalla raatona. 

Mies tekee pitkää päivää töissä (Mistä aina löydän nämä ”en ole koskaan kotona” -miehet?!), joten yhteinen aika jää vähiin. Mies lähtee aamulla, kun minä vielä nukun ja palaa, kun olen jo mnossa iltapuulle. Olo on toisinaan yksinäinen, vaikka minun, jos kenen tulisi jo olla parkkiintunut ja turtunut tähän itsekseen kotona olemiseen. 

Työpäiviä on jäljellä enää kolme ja sitten kauan odotettu joululoma alkaa. Koitan saada akkuja ladattua, viettää aikaa rakkaiden kanssa ja syödä lanttulaatikkoa, luumukiisseliä sekä suklaata niin paljon, että vatsalla on jotain oikeaakin aihetta oikutella.