Kun kauppa olikin kiinni

Aivan ensiksi, minä en ole äiti. Tämä päivä ei kohdallani tarkoita mitään suurta kulutusjuhlaa, vaan aikalailla tavallista sunnuntaipäivää. Minulla on tietysti maailman paras äiti, mutta hänkin on niin kaukana, että onnentoivotukset hoidettiin puhelimen ja postin välityksellä. 

En siis kirjoita äitienpäivän iloista, vaan ennemminkin päivän tuottamista ärsytyksen tunteista. Kirjoitukseni sävyyn voi vaikuttaa suurelta osin eilen alkanut räkätauti, jonka vuoksi hengittäminen on vaikeaa ja ärsyyntyneenä hengittäminen lähes mahdotonta. 

Lähdimme aamupäivällä ostamaan pienelle sairaalle ihmispololle (minulle) jotain ruokaa ja lohduketta kurjaan oloon. Herra K lähtee taas tänään työreissuun ja jään yksikseni kotiin, jolloin herkkuosaston on oltava kunnossa. Ajoimme pahaa aavistamatta Koivistonkylän Prismaan tehdäksemme ruokaostoksia. se pirulainen oli KIINNI! Järkytys oli aivan valtava. Täytyi oikein ajaa oven eteen katsomaan, että kiinni se todellakin on. 

Vaihtoehdoksi muodostui Lahdesjärven ABC:n hyödyntäminen. Kaikki muut tamperelaiset olivat saaneet päähänsä saman ajatuksen; kipaista kaupassa ja syömässä ennen Formuloiden alkamista. Tupa oli täynnä ja kaupassa oli tietenkin äitienpäivää varten muutettu joka ikisen hyllyn paikkaa.

Siellä sairaana kyynärpäät edellä kauhoessa alkoivat otsarypyt syventyä. Kukkapuskia ja kahvipaketteja ostettiin liukuhihnameiningillä, ravintolapuoli oli täynnä onnellisia pikkuperheitä, joissa isi jo keskitti tiiviisti ajatuksiaan f1:sen starttiin tai illan lätkämatseihin.  Lapset kitisivät kauluspaidoissaan ja kukkamekoissaan ja äidit yrittivät näyttää siltä, että: ”Voi mikä ihana yllätys!”