Kun mies tekee reissuhommia

Kun eilen viimein pääsin töihin asti, raapattuani auton ikkunoita puoli tuntia, huomasin, että Herra K oli laittanut viestin, jossa pyysi soittamaan mahdollisimman pian. Ilmeni, että hän joutuisi ehkä lähtemään työreissuun Vantaalle, mutta asia varmistuisi vasta myöhemmin. Kun varmistus sitten tuli, viestikeskustelumme meni kutakuinkin näin:

Herra K: ”Jep, lähtö tuli.”

Minä: ”Okei, monelta lähdet?”

Herra K: ”Noin 15min päästä.”

Tässä vaiheessa koin samaa kiukkua, jota olen kokenut niin monta kertaa tämän yli vuoden seurustelun aikana. VIISITOISTA MINUUTTIA?! Tässä ajassa tulisi kaikki saada kotona valmiiksi; pakattua ja valmistauduttua töihinlähtöön. 

Aamulla ei ollut vielä mitään tietoa koko työreissusta. Mies on ollut käytännössä koko talven työttömänä, koska talvisin ei vain firmalla ole tarjota hommia. Talven aikana on ehtinyt tottua rauhallisiin aamuihin ja toimettomuuteen. Eilen jäi aamupalat syömättä, hyvä jos ehti jotain riepuja pakata mukaan, ettei nyt ihan alasti tarvitse töitä tehdä. 

Tarkoitukseni ei ole antaa sellaista kuvaa, että minua ärsyttää, kun mies tekee töitä. Ei todellakaan. Olen kiitollinen joka kerta, kun jotain työtä edes on tarjolla. Pian koittaa kevät ja hommia on taas enemmän kuin ehtii tehdä. Sen sijaan nuo nopean aikataulun lähdöt ärsyttävät. Etenkin silloin, kun mies herää keskellä yötä puhelinsoittoon, että nyt tarvittaisiin työmaalla auttavia käsiä ja tultava on samantien. Tässähän tulisi saada jonkinlaista päivystyskorvausta, kun joutuu jatkuvasti olemaan valmiina lähtöön. 

Elämä tulisi osata järjestää niin, ettei miehen varaan laskisi mitään. Eilinen reissuunlähtö tuli kuitenkin niin puuntakaa pitkän hiljaiselon jälkeen, etten ollut osannut varautua siihen. Kotona ei ollut ruokaa, koskan olin ajatellut miehen hoitavan sen asian. Työpäiväni päättyi vasta, kun kaupat olivat jo sulkeneet ovensa. Tällaiset pienet ja mitättömätkin asiat ärsyttävät suunnattomasti pitkän työpäivän jälkeen. Lisäksi paniikkihäiriöni oikein nauttii siitä, että mieheni ei ole kotona. Minulla on liikaa aikaa ajatella ja stressata.

Kaikeksi onneksi tämä työreissu on vain muutaman päivän pituinen. Kesällä reissut voivat venyä pitkiksi ja miestä hädintuskin näkee kotona koko kesänä. On opittava hoitamaan asiat yksin ja ennen kaikkea totuteltava yksinäisyyteen täällä vieraassa kaupungissa. Siinä itselläni on vielä paljon opittavaa.