Kun minusta tulee aikuinen

Varmasti monella meistä on teini-iässä ollut jos jonkinlaisia haavekuvia. Toisille hyvä työ, erinomainen palkka, matkustaminen, perheen perustaminen tai elinikäinen oppiminen voi olla se asia, josta jo nuoruudessa haaveilee ja josta puhuu aloittaen: ”Sitten ku mä oon aikuinen…”

Omia haaveitani ovat nuoruudessa olleet riittävä toimeentulo, koulutus, mieleinen työ, oman perheen perustaminen, puutalo, terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tänään heräsin siihen todellisuuteen, että minä olen aikuinen. Kuinka paljon olen saavuttanut haaveitani? Mitä olen tehnyt saavuttaakseni niitä tulevaisuudessa? Ovatko haaveeni muuttuneet? En voi siis enää jatkuvasti ajatella toteuttavani asioita sitten, kun kasvan isoksi; aikuiseksi. Vaikka olen vielä nuori, vuodet kuluvat minunkin kohdallani, enkä halua, että aikaa menee hukkaan.

Mitä siis olen saavuttanut. Minulla on mieleinen työ ja koulutus. Mikäli haluan vielä jatkokouluttautua, on sekin mahdollista. Voin suorittaa nykyisestä tutkinnostani ylemmän AMK:n tai vaikka vaihtaa alaa kokonaan. Aikaa on vielä. Työ on tällä hetkellä mukavaa, töihin on kiva mennä. Palkka ei ole häävi, mutta sillä tulee toimeen. Työ- ja koulutusosio on siis kutakuinkin kunnossa. 

Entä ihmissuhteet sitten. Minulla on avomies ja meillä on yhteinen koti. Koti on vuokralla kerrostalossa ja puutalohaaveeseen on vielä rutkasti matkaa. Mikään asia ei kuitenkaan ole lopullisena esteenä oman talon haaveelle. Perheen perustaminen on vaiheessa: mies, lemmikki ja huonekasvi. Siitä on hyvä jatkaa, kun aika on oikea. 

Terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on ollut haastava osuus. Olen ”pää- ja mahavammainen”, mutta olen voinut paljon paremmin nyt kevään myötä. Ravinto ja liikunta ovat asioita, joihin minun tulisi panostaa enemmän. Ehkä saan kohta alkavalla kesälomallani tartuttua näihinkin haasteisiin. 

Kaikenkaikkiaan tulevaisuus näyttää ihan valoisalta ja unelmat saavutettavilta. Tästä on hyvä jatkaa.