Kun rahattomuus ahdistaa
Taas tämä ikuisuusaihe, mutta itselleni aina niin sydäntä lähellä oleva, eli raha. Olen aina kokenut olevani järkevä rahankäyttäjä. En ole sortunut elämään yli varojeni tai pikavippikierteeseen. Viime aikoina on kuitenkin tuottanut suurta tuskaa se, ettei rahaa vain ole tarpeeksi. Pakollisten menojen jälkeen rahaa jää liian vähän käytettäväksi ja miehenikin joutuu maksamaan isomman siivun yhteisistä asumiskuluistamme. Miksi näin?
Mielestäni rahasta ja tuloista tulisi puhua avoimemmin kuin mitä nyky-yhteiskunnassa tehdään. Eilen julkaistiin viime vuoden verotietoja ja kansa pääsi tutkailemaan silmäätekevien tuloja. Työkaverini linkitti minulle myös uutisen eri alojen keskiansioista. Aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajalla keskiansio oli yli 2000€. Tekemällä 25h/vk sopimusta tienaan itse nettona noin 1000€. Keskiansio ei ole lähelläkään.
Juuri tässä piilee oman talouteni suurin kompastuskivi. Minulla ei ole kokoaikaista työtä. Työsopimukseni päättyy ensi keväänä, kun koulut päättyvät. Siihen asti olen suhteellisen tiukasti kiinni nykyisen työnantajani palveluksessa. Kahdenvälinen sopimus sitoo minua ja työnantajaani. Koska en oikein voi hankkia uutta työtä, hankin nykyisen työni oheen hiukan muota hommia. Työskentelen nuorisokahvilassa tarvittaessa kutsuttavana sijaisena. Niitä tunteja ei monia kohdale osu, mutta ovat ne sentään tyhjää parempi. Palkkani lisäksi saan tuloja liitosta ansiosidonnaisen muodossa keskimäärin 100-200€/kk.
Koska työpäiväni ovat ns. vajaita, otin lisäksi avoimen yliopiston kursseja kehittääkseni itseäni ja mahdollisesti parantaakseni tulevia työnsaantimahdollisuuksiani. Nämä opinnot maksavat 15€/opintopiste. Minulla on meneillään 25:n opintopisteen kokonaisuus, jonka maksut sijoittuivat syys- ja lokakuille. 375€ ei ole mikään pieni summa nykyisestä palkastani. Olen kuitenkin ajatellut, ettei uusien osaamisalueiden hallinta ole koskaan huono asia.
Meillä mieheni maksaa asuntomme vastikkeen, minä yhteiset laskut (poislukien netti) ja lainanlyhennyksen. Molemmat maksavat omat laskunsa ja autonsa kulut. Molemmilla on sellainen työ, että auto on välttämätön olla. Asunto on asumisoikeusasunto, sillä siihen sijoittamamme alkupääoman saamme muuttaessamme takaisin. Tämä asumismuoto sopi meille parhaiten, kun minun heikko työtilanteeni ei mahdollista suuremman lainan saantia tässä vaiheessa. Nykyiselle pienelle asuntolainallekin tarvitsimme takaajan.
Minulla on olemassa säästötili pahan päivän varalle ja ASP-tili tulevaisuuden omistusasuntohaaveita varten. Miehelläni on jonkinlainen säästötili. Omaan säästötiliini opiskelumaksut tekivät loven, jota paikkaan marraskuun lopulla saatavilla veronpalautuksilla. ASP-tilille menee joka kuukausi minimisumma säästöön. Tällä hetkellä tilanne on tulojeni suhteen sellainen, että kaikki mitä tulee, myös menee. Rahaa menee kuntosalimaksuun, hierontaan, maksullisiin tv-palveluihin ja arjen normaaleihin kuluihin, kuten ruokaan ja vaatteisiin.
Olen lukenut viime aikoina netistä erilaisia säästövinkkejä. Puhetta siitä, kuinka säästät helposti suuria summia jättämällä väliin joka aamuisen pahvikahvin tai kampaajakäynnit. Kuinka voit sijoittaa rahaa osakkeisiin ja kilpailuttaa lainasi. Oma tilnteeni on kuitenkin sellainen, että toisinaan nuo netistä lukemani vinkit raivostuttavat. Niissä ei ole otettu useinkaan huomioon sitä, että joku oikeasti on pienituloinen, saati vielä heikommassa asemassa kuin itse olen. Kaikilla ei vain ole mahdollista jättää jokapäiväisia lattemukeja tai kuukausittaisia ripsihuoltoja välistä, koska ei ole koskaan ollut niin varoissaan, että olisi tuollaisten palvelujen äärelle päässyt.
Oma tilanteeni on siinä mielessä hyvä, että meitä on kaksi maksajaa taloudessa. Mieheni tienaa minua paremmin ja voi hätätapauksessa jeesata, jos tilanne menee oikein kurjaksi. Omassa ostokäyttäytymisessänikin on parannettavaa. Tinkiä voisin helposti mm. vaatteiden ostosta, kosmetiikka- ja hygieniatarvikkeista ja ruuasta. Ajattelen kuitenkin, että työssäkäyvän ihmisen pitäisi saada myös nauttia palkastaan. Ettei kaikki elämä pyörisi vain sinnittelyn ympärillä, vaan voisi ostella välillä jotain kivaakin. Elämän on kuitenkin tarkoitus olla myös hauskaa.
Mikä tilanne sinulla on? Voisitko säästää rahaa helposti karsimalla/luopumalla jostakin?