Kun vaaditaan liikaa

Viimeaikaiset työtapahtumat saivat minut miettimään sitä, kuinka paljon asiakas voi vaatia. Olen työssäni tilanteessa, jossa ympärilläni on 60 lasta, ja minun tulisi huomioida jokaisen tarpeet ja halut. Lapset ovat usein aika mutkattomia, halut ovat joko täysin utopistisia tai sitten aika helppoja toteuttaa. Mielelläni autan lapsia saavuttamaan haaveensa ja koitan tehdä heidän pävästään paremman, mutta toisinaan on vain pakko sanoa ei. Tietyistä rajoista ja säännöistä on vain pidettävä kiinni ja usein lapset ymmärtävät sen. 

Ongelmaksi muodostuvat lasten vanhemmat. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta, mikä on totta kai ihan ymmärrettävää. Suuressa ryhmässä tulisi kuitenkin huomioida myös se, ettei juuri sinun lapsesi ole siellä mitenkään erityisasemassa. Jokaista lasta tulisi kohdella tasavertaisesti ja huomioida yhtälailla. Ei siis ole mahdollista, että keskityn viisi tuntia päivässä juuri sinun lapsesi tarpeiden täyttämiseen. 

Työhöni kuuluu virikkeellisen toiminnan tarjoaminen ja turvallisuuden takaaminen. Iltapäivätoiminta on lapsen vapaa-aikaa, mutta se ei tarkoita, että lapsi saisi sen ajan touhuta ihan mitä haluaa. Tarjoamme mahdollisuuden sisä- ja ulkoleikkeihin, läksyjen tekoon, välipalaan ja kädentaitojen sekä liikunnallisuuden kehittämiseen. Valitettavasti lapsiryhmät ovat niin isoja, ettei ole mahdollista opettaa lapsellesi kouluasioita, tarkistaa heidän läksyjään, keskustella joka päivä opettajan kanssa lapsen päivän kulusta, päästää lasta liikuntasaliin silloin, kun meillä ei ole vuoroa varattu tai tarjota lapsellesi erilaista välipalaa kuin muille. Joissain asioissa lapsesi vain on ns. massaa. 

Jotkut vanhemmat ajattelevat, että lapsen koulunkäynnin ja läksyt voi täysin ulkoistaa. Koulu huolehtii opetuksesta ja iltapäiväkerho täydentää päivän päätteeksi oppimista kertaamalla päivän oppiaiheet ja opettamalla läksyt. Vastuu on kuitenkin kodeilla, ja pidän erittäin huolestuttavana sitä, etteivät lapsen vanhemmat ole kiinnostuneita oman eka-toka-luokkalaisensa kouluasioista. Usein sanotaan, että illat ovat niin täynnä harrastuksia ja tietokonepelejä/telkkaria, ettei ole aikaa kotioloissa läksyjen tekoon. Mielestäni siinä on miettimisen paikka. 

Valtaosa vanhemmista on onneksi ihania, jopa liiankin vähään tyytyväisiä ja mutkattoman yhteistyökykyisiä. Heille iso kiitos! Vaativimpia ovat usein ne, joiden lapsen käytöksessä olisi parannettavaa, jotka itse unohtelevat ilmoitella toiminnan kannalta tärkeistä asioista ja joiden lapset ovat usein kerhossa vielä, kun kerhoaika päättyy. Toiminta-aika on aamuisin 8-10 ja iltapäivisin 12-17. Sitä asiaa ei muuta se, että sinä menet töihin jo kello 7 tai pääset vasta klo 18. Asiaa ei myöskään edesauta se, että mangut jatkuvasti, että ettenkö minä voisi joustaa ja olla ylitöissä. Joidenkin asioiden suhteen on vain opittava elämään.