Liian aikainen ilo

Ehdin jo tuossa taannoin kirjoittaa, kuinka olen tapaillut erästä miestä. Kuinka on on helppo ja mukava. Taisin iloita hiukan liian aikaisin, sillä kyseisestä herrasta ei ole juurikaan kuulunut. Ei, vaikka tiedän, että hän on lähiseudulla. Ei, vaikka ennen viestiteltiin all the time. Olenko ollut liian innostunut? Olisi mukava kuulla, mistä nyt kiikastaa? 

Mikäli joku ei minusta kiinnostu, se on ihan fine. Inhoan vain tuollaista yhtäkkistä hiljenemistä, joka tuntuu olevan yllättävän muotia miesten keskuudessa. Ainakin niiden, joita itse kohtaan. Suora puhe kirpaisee paljon vähemmän kuin totaalinen ignoraus. Ehkä saan vielä tietää syyn hiljaisuuteen…

Tapasin viime viikolla myös mukavan pojan. Kiva tutustua kuitenkin uusiin ihmisiin, vaikkei onnea rakkaudessa tunnukaan olevan.

suhteet oma-elama rakkaus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.