Muuttuva vanhemmuus

Oheisessa vanhemmuuden roolikartassa kiteytyy mielestäni hyvin vanhemmuuden monet ulottuvuudet. Vanhemman tehtävä on ennen kaikkea rakastaa ja pitää huolta lapsestaan, mutta vanhemman tehtäviin kuuluvat myös erilaisten taitojen opettaminen, tukeminen, auttaminen ja rajojen asettaminen.

Monissa lapsissa on nykyään nähtävillä tietynlaista rajattomuutta. He ajelehtivat epäselvien ja -johdonmukaisten sääntöjen keskellä tai ovat tyystin vailla rajoja. Mielestäni rakastamista on myös tiettyjen pelisääntöjen ja rajojen asettaminen. Kun lapsi tietää mikä on oikein ja väärin, on hänen helpompi ohjata omaa toimintaansa. 

Työssäni olen joutunut usein kohtaamaan vanhempia, joilla ei ole halua tai kykyä asettaa lapsilleen rajoja. Eräskin äiti antoi lapsensa kulkea kesät talvet ilman takkia, usein jopa t-paidassa, koska hän ei halunnut joutua sanomaan lapselleen vastaan. Kehittyykö tällaisille lapsille pettymyksen sietokykyä?

Muistiini on syöpynyt myös erään äidin toteamus: ”Eihän seitsemän vuotiasta voi enää rajoittaa.” 

En halua tässä nyt päteä millään kasvatuskokemuksella, enkä parjata suoranaisesti kenenkään toimintatapoja. Itsellänihän ei lapsia ole, joten kokemukseni rajoittuvat lähinnä työni kautta tuleviin tilanteisiin. Välillä vaan tuntuu, että vapaa kasvatus on tullut jälleen jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi ja ns. lapsiaines muuttuu yhä haastavammaksi vuosi vuodelta. Kun lapsen elämässä ovat tasapainossa rakkaus ja huolenpito sekä selvät pelisäännöt, tulee lapsuudesta turvattu.

(kuva)