Oharit

Olenko koskaan kertonut, miten paljon vihaan ohareita. Sitä, että jotain sovitaan ja sitten se ei pidäkään. Mainittakoon nyt kuitenkin, että tapaamisen peruminen ajoissa ja hyvästä syystä on ihan okei. Huonostakin syystä, jos on ajoissa. Mutta se, että jotain on sovittu ja peruu viime hetkillä tai mikä kamalinta, ei muista perua lainkaan, jättää vain saapumatta, se on paskaa!

Olen tässä nyt jonkin verran treffaillut miehiä eron jälkeen ja tullut siihen tulokseen, että paljon on puhetta, mutta yllättävän vähän tekoja. Se, että halutaan nähdä, muttei saada viikkokausiin sovittua edes yhtä kahvillakäyntiä on todellinen turn-off. Tai vastaavasti viestitellään yötäpäivää, kunnes eräänä päivänä ei kuulukaan enää mitään. Koskaan.

Eniten kuitenkin sapettaa tuo, että jotain on sovittu, eikä siitä voida pitää kiinni. Älä lupaa, jollet aio pysyä lupauksessa! Eikö nämä nyt ole ihan perusjuttuja?