Muuttokuvioiden ennakointia

Kuten olen aiemminkin blogissani maininnut, olemme miehen kanssa ostamassa asumisoikeusasuntoa. Matka on ollut hiukan kivikkoinen ja sisältänyt väärinymmärryksiä, selvityspyyntöjä, virkailijoiden lomailuja ynnä muuta mutkaa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ensi viikolla päästään kirjoittelemaan YH-kotien kanssa paperit kuntoon. 

Viimeisimpänä taisin kirjoitella, että saimme ensimmäisen asuntotarjouksen. Kävimme molemmat asuntoa katsomassa ja se miellytti meitä kovasti. Kaksikerroksinen rivitaloasunto, rauhallinen asuinympäristö, asuinkunnanvaihto, lähellä olevat palvelut ja toimiva pohjaratkaisu saivat aikaan sen, että haluamme juui tuon asunnon kodiksemme. Pankki antoi myönteisen lainapäätöksen ja pienellä oman talouden tarkkailulla meillä on tähän kaikkeen kyllä varaa.

Myin jo tuossa aiemmin hiukan kampeita pois kirpputorilla ja tänään siivoilimme vähän laatikoita ja kaappeja. Ensi viikolla, kun paperit on kirjoitettu, alkaa raivokas muutto-operaatio. Parissa viikossa olisi tarkoitus ihan omilla pikkuautoillamme siirrellä kaikki autoihin mahtuva tavara uuteen kotiin. Sen jälkeen sitten käytämme yhden päivän pakettiauton vuokraamiseen ja isompien huonekalujen siirtoon. Kaiken pitäisi olla valmista ennen kesäkuun alkua ja luultavasti uuteen kotiin muutamme jo siinä vaiheessa, kun valtaosa omaisuudestamme alkaa olla siellä. 

Tytt_ja_poika.jpg

 

Koti Sisustus

Lisää sairastelua

Voisiko Lilyyn saada oman osionsa sairaus-blogeille? Meikäläiseltä läytyisi nimittäin materiaalia ihan kiitettävästi. Kolme peräkkäistä aamua on alkanut lääkärin vastaanotolla. Kun miehen acuta-reissu ja sen jatko-osan mukanaan tuoma Somac-kuuri saivat miehen hetkeksi suunnilleen balanssiin, sairastuin itse (varmaan jokin stressireaktio). 

Perjantaina olin pois töistä perus flunssan takia. Viikonloppu meni miehestä stressatessa ja maanantaina, vuosilomapäivänäni, käväistiinkin sitten Koskiklinikalla hakemassa miehelle apua. Tiistaina olin alustavasti aikeissa mennä töihin, mutta aamulla herätessäni olivat nielurisat turvonneet niin, ettei niiden välistä mahtunut kuin mehupilli. Raahauduin hillittömän HILLITTÖMÄN kurkkukivun kanssa työterveyslääkärille, joka määräsi puhekieltoa ja lepoa. Samalla tutkittiin myös jo useita kuukausia piinannutta silmänympärysihottumaa ja päädyttiin kokeilemaan siihen kortisoonia. Jollei se auta, voi kyseessä olla Herpes silmässä?! 

Tiistai meni kituessa. Keskiviikkoaamuna heräsin ja yllätyksekseni en saanut silmiä auki. Olivat molemmat tulehtuneet, punaiset ja rähmäsä umpeen muurautuneet. Soitin työterveyteen ja sain taas lääkäriajan. Antibioottia sidekalvon tulehdukseen. Kurkkukipu oli onneksi hellittänyt hieman. Levittelen nyt sitten kuusi kertaa päivässä antibioottisalvaa kirkkaanpunaisiin silmiini. Mies ei voi olla nauramatta, kun katseemme kohtaavat. Äsken läppärillä työhakemusta kirjoittaessa alkoi yhtäkkinen nenäverenvuoto. Istuin pitkän tovin vessapaperituppo nenässä. Koko homma alkaa saada surkuhupaisia piirteitä. Mitähän jännää huomenna tapahtuu…?

Hyvinvointi Terveys