Elämäni on kääntynyt siihen tilanteeseen, että saatan olla kesäkuun alusta alkaen työtön. Saatan olla… Miten tähän on jouduttu?

Olen työskennellyt saman kunnan palveluksessa 3 kautta, ollen aina kesät ”lomalaitumilla” eli palkattomalla kesäkeskeytyksellä ennen uuden lukukauden alkua. Joka vuosi porukkaa on tullut ja mennyt, mutta aina määräaikaisuus on jatkunut seuraavalla määräaiakisella sopimuksella. Nyt kuitenkin vaaranmerkit ovat ilmassa.

Kävin työhaastattelussa, jossa pohdittiin tulevia vakituisia pestejä. Hakijoita oli 24, paikkoja 3. Osa hakijoista oli minua pätevämpiä, myönnän sen rehellisesti. Paikkoja ei ole vielä jaettu, mutta tosiaan tuskin osuu omalle kohdalle moinen kunnia. Meillä kun ei päde se, että kolmen vuoden jälkeen tulisi vakinaistaa. Sen sijaan määräaikaisten työntekijöiden päitä tipahtelee tänä keväänä rajusti. Niin kutsutuista meikäläisen hommista vähennetään 4 henkilöä. Potentiaalisia paikkoja, joista karsia työntekijöitä, on alle yhden käden sormilla laskettava määrä. Muualla työntekijät ovat vakituisia tai ainoita, jolloin heidän työsuhteitaan ei voida lopettaa (ellei sitten aloiteta hurjaa ohjaajien kiertorumbaa, jossa toinen ohjaaja korvaisi poispotkitun…)

Omassa yksikössäni on nyt 3 ohjaajaa, mutta määrä tulee putoamaan ensi vuodeksi kahteen. Ohjaajakohtaista lapsimäärää nostetaan, jotta kunta saa tehtyä säästöjä. Työtovereistani toinen on vakityöntekijä varhaiskasvatuksessa ja toinen minua kokeneempi, saman koulutuksen omaava. Jotenkin kummasti kiertelen tätä asiaa miten päin tahansa, osoittaa syyttävä sormi aina minua. Lähtö on lähellä. 

Olen tällä kaudella toiminut työpaikkani vastaavana ohjaajana, sillä omistan pisimmän työkokemukse kyseisestä yksiköstä. Lisäksi olen toiminut opiskelijan ohjaajana ja ottanut vastaan näyttöä. Olen kontakti esimieheen, kouluun ja koteihin. Olen kehittänyt itseäni aktiivisesti mm. tukiviittomia ja nettikiusaamisen ehkäisemistä opiskelemalla. Lisäksi tuli aloitettua nuo kasvatustieteen opinnot, jotta saisin lisää näkökulmaa omaan työhöni myös kasvattajana. Olen hoitanut työni moitteettomasti ja mikäli se ei riitä työpaikan säilymiseen, niin sitten ei riitä. Pääasia on, että omatuntoni on puhdas ja tiedän tehneeni parhaani.