Liian vähäiset salikäynnit

20150317_122133 (2).jpg

 

IMG-20150317-WA0001.jpeg

Tänään on viikon ainoa vapaapäiväni. Viime viikot ovat olleet todella hektisiä. On töitä, ylitöitä, harjoittelijoiden ohjausta, kouluhommia, koulutuksia, sairastelua, parisuhdeongelmia, päänsärkyä, esseiden kirjoitusta, töitätöitätöitä… Kaken tämän keskellä itsestä huolehtiminen on jäänyt aika vähäiseksi. Olen syönyt sitä, mitä sattuu jääkaapista löytymään tai mitä käsiini jostain saan. Liikunta on vähentynyt, muttei onneksi kokonaan loppunut. 

Salihommissa vaikeinta on lähteminen. Toisiksi vaikeinta on parkkipaikan löytäminen ja kolmanneksi vaikeinta mahtua ruuhka-aikaan johonkin vempeleeseen siellä salilla, kun kaikki paikat ovat varattuja. Ihanaa olikin käydä viime tiistaina, vapaapäivänä, keskellä arkipäivää salilla. Oli tilaa, ihmiset olivat kiireettömiä (eivät juuri töistä tulleita stressihirviöitä). Viihdyinkin salilla hyvän tovin treenailemassa. 

Kun tuollaisen vapaapäivän saisikin lisättyä jokaiseen arkiviikkoon. Olin tuona tiistaina todella tehokas. Sain aikaiseksi liikkua, huoltaa kehoa ja mieltä, mutta saman päivän aikana hoidin myös kotitöitä ja kouluhommia. Parisuhdekin voi paremmin, kun minull on aikaa myös omalle hyvinvoinnilleni. 

Ensi viikko tulee olemaan todella työntäyteinen, sillä perehdyn parina aamuna opetusmenetelmiin kuuden tunnin verran, teen omat työni, otan vastaan kaksi näyttöä, aloitan uuden tehtävän tekemisen koulua varten ja jossain välissä olisi kiva elääkin. Ihan oikeasti elää ja nauttia siitä.

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys

Treffeillä osa 2 – Vakoilumuseo

 Kyseessä ei ole maksettu mainos.

Aloitin viime kuussa postaussarjan, jonka tarkoituksena on, että viettäisimme mieheni kanssa enemmän aikaa yhdessä. Eikä vain kotona samassa huoneessa arjen keskellä, vaan ihan oikeasti läsnä. Ilman, että on tietokoneet, kouluhommat, kotityöt… Eka postaus luettavissa täällä.

Tänään oli maaliskuun treffien aika. Mietiskelimme kotosalla mitä uutta Tampere voisikaan meille molemmille tarjota ja päädyimme vierailemaan Vakoilumuseossa. Vanhempani ovat muutamaan otteeseen kyseisessä museossa käyneet, joten oli korkea aika, että minä, jo osittain tamperelaistunut, paikkaisin tämän aukon sivistyksessäni. 

Vakoilumuseo sijaitsee Tampereen keskustassa, Finlaysonin alueella, Satakunnankadulla. Auton saimme parkkeerattua Plevnan parkkihalliin, josta käynti museoon oli helppo homma. Pääsyliput maksoivat 8€/aikuinen ja nähtävää riitti monenmoista. Eniten itseäni kiinnostivat vakoiluun liittyvä laitteisto ja hauskat tarinat vuosien takaa. Museossa pääsi myös kokeilemaan itse muutamien laitteiden toimivuutta. Museossa on mahdollista suorittaa myös valheenpaljastustesti ja agenttikoulu (lisämaksusta). 

Koska museoon olisi tarvinnut ostaa erillinen kuvauslupa, kuvituskuvina ovat museon jälkeiset herkuttelukuvat American Dinnerista, jossa sain huurteisen tuopin maitoa (!), herkullisen hampurilaisen ja ravintola.fi-kortilla vielä huokeaa, mutta kielen mennessäänvievää banaanisuklaakakkua. Kaiken kaikkiaan todella onnistunut reissu.

20150315_144757.jpg

IMG-20150315-WA0000.jpg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus