Makasin eilen sängynpohjalla, kun mies saapui töistä kotiin. Olin aiemmin päivällä sairastunut johonkin mystiseen vatsatautiin, jossa tavara ei lennä jatkuvasti, mutta mahaa vääntää ja kouristaa senkin edestä. Mies kömpii viereen ja ottaa kainaloon. 

Mies: ”Mikä olo?”

Minä: ”Koskee aika kovin.”

Mies: ”No voi että…”

Minä: ”Tekee mieli valittaa niiku pikkuvauva. Koliikkivauva.”

Mies: ”Mikä koliikki?”

Minä: ”Vauva huutaa yötä päivää tuntemattomasta syystä.”

Mies: ”Teissä on sitte paljon yhteistä.”

Minä: ”Anteeksi mitä?!”